Mummokoiran elämä veitsenterällä, jälleen

Jos tuo Kira-mummo on ollut terve koko elämänsä, järjestää hän sitten vanhoilla päivillään todellista draamaa eläinlääkärireissujen kanssa. Toissa syksynä sitä kiidätettiin tuhatta ja sataa kohdunpoistoon märkäkohdun vuoksi. Ikää oli silloin kahdeksan vuotta.

Nyt ikää on kohta kymmenen ja taas mentiin! Tosin nyt ei menty kiireellä vaan tilannetta seurailtiin. Kira on ontunut pari viikkoa oikeaa etujalkaa. Ontuminen alkoi yhtenä päivänä. Tutkin jalkaa ja totesin ulommaisen varpaan olevan hieman turvoksissa.

Aamuisin särkylääkettä ja tilannetta seuraillaan. Epäilin, josko olisi varvas murtunut tai jotenkin venähtänyt. Eläinlääkärin kanssa asiasta kyselin. Hän sanoi, että tilannetta voi seurata jonkun aikaa. Josko ontuminen muuttuu paremmaksi, niin ok. Jos pahemmaksi, niin lääkäriin. Ontuminen oli samanlaista koko ajan. Lähti lenkille, söi ja oli ihan oma itsensä.

Torstaiksi oli aika varattuna pennulle rokotuksiin ja Kiralle tuon jalan tsekkaamiseen. Mutta eipä ehditty torstaihin, kun keskiviikkona otin koirat sisälle ja annoin aamuruoan. Kira söi ruokaansa ja etujalan alle kertyi yli kämmen kokoinen verilammikko.

En löytänyt vuotokohtaa muuten, paitsi paikansin sen siihen kyseiseen varpaaseen. Sidoin jalan, mutta veri tuli heti sidoksista läpi. Soitto luottolääkärille ja iltapäivällä matkaan.

Keskiviikko: Kira laitettiin narkoosiin ja tutkittiin varvasta. Veri tuli kynsivallin alta edelleen ihan kunnolla vuotamalla. Kynsi irtosi, kun siitä otti kiinni. Varvas oli kivikova. Päälle leikattiin pieni viilto, jotta paine vähentyisi varpaassa. Tässä vaiheessa ei pysty sanomaan, mikä on vuodon syy ja mitä siinä varpaassa on.

Tassu käärittiin painesiteeseen, laitettiin suonensisäisesti antibioottia ja kipulääkettä. Kaksi antibioottia mukaan kera särkylääkkeiden. Peukut pystyyn, jotta verenvuoto tyrehtyy ja antibiootit alkavat toimia. Huomenna kontrolli.

Torstai: Siteen vaihtoon lääkärille, jotta hän osaa katsoa paremmin, onko muutosta tapahtunut. Vuoto oli tullut kaikkien kääreiden läpi. Verenvuoto ei ollut tyrehtynyt ja varvas näytti suunnilleen samalta kuin edellispäivänä.

Eläinlääkäri näytti tosi huolestuneelta tilanteesta. Tuli todella iso huoli. Mietittiin, jotta mitä tässä nyt tehdään. Otettiin pieni verenkuva. Muuten arvot ok, mutta hyytymishiukkaset oli vähissä. Selitystä ei tällekään nyt löytynyt. Voi olla maksan toimintahäiriö, tuo massiivinen vuoto tulehtuneessa kudoksessa tai jotain muuta.

Jalka käärittiin pakettiin ja todettiin, että nukutaan yön yli ja mietitään seuraavaa siirtoa. Kira oli edelleen pirteä ja voi hyvin.

Perjantai: Aamupäivällä klo 11 lääkäriin taas tsekkaamaan tilannetta. Mieli oli matalalla, koska vaihtoehdot olivat vähissä. Jos varpaassa on kasvain tai massiivinen tulehdus, se pitäisi amputoida.

Avattiin paketti ja todettiin, että veri vuotaa edelleen. Tassun päälle tehdyn haavan viilto ei vuotanut, mutta se alkuperäisestä vuotokohdasta edelleen tuli verta ihan reilusti. Eläinlääkäri näytti vielä huolestuneemmalta kuin edellispäivänä. Siinä kohtaa jo kyyneleet nousevat silmiin ja tuskanhiki pukkaa päälle.

Eläinlääkäri kertoi, että Karin, joka keskiviikkona jalan hoiti ensimmäisen kerran, olisi tulossa katsomaan tilannetta. Hyvä juttu! Eläinlääkäri, Heidi, soitti kolleegalleen ja kyseli, josko on tulossa. Jep, juttelimme siinä sitten hetken ja Heidi sanoi, että hän ei näe nyt enää mitään hoitovastetta ja Kira tulisi laittaa nukkumaan:(

Voi apua! Tämä olikin sitten tässä. Yksi onneton turvonnut varvas ja koiran parhaaksi on päästä koirien taivaaseen. Varvas pitäisi poistaa, koska se ei ole tullut paremmaksi. Poistaminen ei ole vaihtoehto, koska nuo veren hyytymisarvot olivat todella alhaiset. Joten leikkaus olisi todella suuri riski. Toki leikkaus olisi voitu suorittaa jossain isommalla klinikalla, jossa olisi mahdollisuus veritankkaukseen. Minulle se taas ei ole vaihtoehto, koska en halua "väkisin" pitää koiraa hengissä, varsinkin kun koira on jo iäkäs.

Toinen puhelu Karinille. Eläinlääkärit neuvottelivat hetken keskenään. Heidi sitten kertoi, että Karin on tulossa muutaman minuutin kuluttua. Karin tuli paikalle ja hän sanoi, että hän yrittää leikata (amputoida) Kiran varpaan, mikäli siihen suostun.

Puntaroin vaihtoehtoja: lopetus nyt heti tai yritetään leikkauksella sillä riskillä, että Kira menehtyy leikkaukseen. En miettinyt hetkeäkään vaan annoin luvan leikata. Vielä täytyy ottaa maksa- ja munuaisarvot, koska alentuneet hyytymistekijät voivat selittyä huonoilla maksa-arvoilla. No, arvot olivat todella hyvät, joten tuumasta toimeen.

Vuodatin litran kyyneleitä Kiran turkkiin ja sanoin, että sinun on selvittävä tästä. Kiralle annettiin esilääkitys ja lähdin sitten odottelemaan soittoa. Kello oli n. 12 ja he lupasivat klo 13.30 soittaa ja kertoa tilanteen. Mikäli jotain komplikaatioita tulee, soittavat aiemmin.

Kyyneleitä vuodattaen ajelin töihin ja odottamaan puhelua. Kello alkoi olla yksi eikä mitään soittoa, olisiko se hyvä merkki? Pieni toivonkipinä alkoi herätä, kun puhelua ei ennen sovittua aikaa kuulunut.

Klo 13.30 puhelin soi ja kädet hikoillen, kyyneleet silmissä vastasin puheluun. Eläinlääkärin avustaja, Sofia, soittaa ja kertoo, että leikkaus on loppusuoralla ja kaikki on hyvin. Sain itkun seasta huokaistua puhelimeen, että onko Kira elossa. Sofia rauhoittelee ja kertoo Karinin vielä sulkevan haavaa, mutta enää ei ole mitään riskiä ja leikkaus sujui ilman komplikaatioita. Kysäisipä hän, että voiko samalla poistaa jo pitkään Kiran kyljessä olleen patin. Juu, pois vaan!

Varpaassa ei yllätykseksi ollutkaan aggressiivinen kasvain, vaan vierasesineen aiheuttama massiivinen tulehdus. Leikkauksessa oli näkynyt kynnen alapuolelta, kynsivallin ja kynnen välistä paikka, josta joku vierasesine oli varpaaseen mennyt arviolta yli kuukausi sitten. Esinettä ei enää ollut. Olen oikeastaan vihainen, kun nuo ei sitä kipua näytä. Ei ole hajuakaan, milloin sinne varpaaseen joku tikku on mennyt.

No, nyt Kiralla on amputoitu varvas toisesta nivelestä. Varvasamputaation haavat paranevat nopeasti eikä aiheuta kipua. Tuo Kiran varvas oli hurjan kipeä, mutta nyt kipu on poissa. Kiralla on maanantaihin saakka jalka paketissa, opiaattilaastarit kyljessä ja kauluri päässä. Kauluri on sen vuoksi, ettei se pääse nuolemaan noita kipulaastareita. Siinä pääsee äkkiä hengestä, koska kosteus edistää lääkeaineen irtoamista.

Se kävelee jo vähän tuolla leikatulla jalalla. Mutta kauluri sitä ärsyttää ihan suunnattomasti. Kira on eristetty muista koirista, kunnes nuo laastarit otetaan pois. Varsinkin pentu varmasti heittää ketarat suoriksi, jos nuolaisee sitä laastaria.

Antibioottikuuri kymmenen päivää ja kipulääkettä tarvittaessa. Siinä kotiutusohjeet, kunnes maanantaina mennään tsekkaamaan tilanne.

En ymmärrä, miksi tuo koira ei voi sairastaa vaikka korvatulehdusta kerran vuodessa vaan pitää sitten aina olla niin vakava juttu, että täytyy murehtia selviytymistä takaisin elämään. Kira elelee nyt toista jatkoaikaansa. Ihanaa!

Kiitos Siuntion eläinlääkäreille Karinille ja Heidille sekä hoitajille Sofialle ja Fialle. Ihan mahtava porukka!

Kiitos myös ystäville, jotka eilen tsemppasivat eteenpäin ja yrittävät kovasti saada itsesyytökset pois päästäni!