Mennyt vuosi 2014

Perinteisesti olen vuodenvaihteen tienoilla yrittänyt muistella, mitä vanha vuosi toi tullessaan.

Piun pennut syntyivät loppuvuodesta 2013, joten alkuvuosi 2014 meni aikalailla pentujen parissa. Kaikki pennut löysivät ihan mahtavat kodit! Kahdeksan sisarusta lähti omiin koteihinsa helmikuun aikana.

Huhtikuussa Grand Old Lady Aada (Yugra s Zolotogo Grada) sairastui märkäkohtuun. Aadalla oli jo sen verran ikää, ettei sitä enää lähdetty leikkamaan vaan hän siirtyi sateenkarisillalle.

Kesällä aloitettiin Vickanin kanssa vepeilyt. Työt harmittavasti haittaavat harrastuksia, mutta uskaltauduttiin kuitenkin soveltuvuuskokeeseen kauden päätteeksi. Koe meni puihin! Tosin mahdollisuudet kokeen läpäisemiseen olivat treenien perusteella olemassa. Tiedossa oli, ettei Vickan tee esineen vientiä, joten muut liikkeet olisivat pitäneet onnistua täydellisesti. Kaksi onnistuikin, mutta sen kaikista varmimman liikeen Vickan sitten jättikin tekemättä. Ehkä ensi kesänä uudelleen:)

Kesällä saimme vieraita Ruotsista. Vickanin kasvattaja, Ingemar, tuli käymään ja tuomaan vahvuuteemme urospennun, Mossen (Gårdarikets Froste). Mosse jatkoi saman tien matkaa Pian ja Visan luokse ja Remu-mustan ja Jasun kaveriksi.

Vuoden 2014 ehdoton kohokohta oli Venäjänmustaterriereiden erikoisnäyttely. Näyttely meni kyllä yli kaikkien odotusten! Alli (D. Effektnaja) ja Uuno (D. Ekstaz) valioituvat erikoisnäyttelyssä vain kaksi päivää yli kaksivuotiaana! Alli oli erikoisnäyttelyn ROP ja Uuno VSP!

Alli & Uuno

Elli (D. Feska) oli hienosti juniorinarttujen kakkonen. Leimu (D. Grazija) oli VSP-pentu.

Erikoisnäyttelypäivän kruunasi kasvattajaryhmien voitto! Kasvattajarymiä esiteltiin kolme.

ROP-kasvattajaryhmä

Erkkarijengi

Heinäkuussa oli Karjaan näyttely, jonne ihan vaan periaatteesta on mentävä, koska on lähtin näyttely näillä seuduilla. Koirat saivat tuomarilta osakseen melkoista suitsutusta. Kasvattajana tuntui siltä, ettei vielä erkkarin jälkeen ole laskeutunut maan pinnalle, niin taas mennään:) Rölli ja Elli nappasivat sertit Karjaan näyttelyssä!

Kasvattajaryhmä passitettiin "isoon kehään". Voi sitä jännityksen määrää, kun tuomari poimi kuusi kasvattajaryhmää jatkoon ja Druzkaya-ryhmä oli yksi niistä. Sijoitusta neljän parhaan joukkoon ei tullut, mutta pidän itse isona saavutuksena sitä, että ryhmä poimittiin jatkoon:)

Kesän kuluessa saimme lisää ulkomaanvieraita, kun Piun pentujen Ilko-isä huoltojoukkoineen olivat Sveitsistä kesälomalla Suomessa. He pistäytyivät myös meillä tapaamaan meitä ja Ilkon jälkikasvua.

Olisikohan vuoden toinen kohokohta ollut syksyinen Druzkaya-tiimin kokoontuminen viikonloppuleirille:) Siellä touhuiltiin kaikenlaista pientä. Vaikka olikin myöhäinen syksy, ilma oli todella lämmin. Kasvatteja kokoontui reilu määrä paikalle, osa koko viikonlopuksi osa lauantaina käymään. Kivaa oli ja maailmaa paranneltiin ihan huolella!

Syksy menikin sitten hiljaiselon merkeissä. Vepessä käytiin, kunnes illat olivat jo liian pimeitä rannalla oleskeluun. Omien koirien treeni-into ehti jälleen kerran lopahtaa heti alkuunsa:( Kukahan sen treeni-innon toimittaisi tänne Inkoon suunnalle? Otan mieluusti vastaan!

Voittajanäyttelystä ei juurikaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Jos joku voi mennä persiilleen, niin tuo näyttelyviikonloppu:) Uskon vakaasti siihen, ettei Suomessa ole niin huonot koirat, kun Voittaja-näyttelyiden tulokset kertovat.

Heti voittajaviikonlopun jälkeen Vickan alkoikin synnyttää. Yllättäen pennut tulivat hivenen aikaisessa. Synnytys oli pitkä, mutta 11 elävää ja eläväistä pentuja saatiin maailmaan. Yhdestä pennusta tuli viikon ikäisenä enkelipentu. Sen paino ei lähtenyt ollenkaan nousuun, vaikka kovasti söi tai yritti syödä. Viikon vanhana pentu painoi 10 g vähemmän, kuin vuorokauden vanhana. Pentulaatikossa tuhisee nyt pian neliviikkoisia vässyköitä.

Vuosi päättyi mahdollisimman kurjalla tavalla. Leimu (D. Grazija) kävi virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa kolme päivää yksivuotispäivän jälkeen. Karmaiseva totuus paljastui kyynärkuvista:( Molemmissa kyynärnivelissä oli vakavat muutokset, vasemmassa pahemmat oikeassa hieman lievemmät.

Mikäli Leimu olisi ollut oireeton, hän olisi saanut noilla kyynärillä mennä niin paljon ja pitkään, kunnes olisivat alkaneet oireilla (ontumista). Mutta Leimu oli marras- joulukuussa satunnaisesti keventänyt vasenta etujalkaa. Kävimme eläinlääkärillä, joka totesi olkavarressa olevan jänteen olevan ärtynyt. Kipulääkekuuri ja remmilenkkeilyä. Oireet poistuivat kipulääkkeen myötä.

Röntgenkuvat paljastivat sitten todellisen ontumisen syyn, joten Leimua ei enää herätetty kuvauksen jälkeen nukutuksesta. Meidän rakas touhutoope lähti saappaat jalassa kirmaamaan kivuitta koirien taivaaseen:( Kuvaustulokset tulevat aikanaan Kennelliitosta. Lonkat näyttivät hyviltä, olkanivelet olivat aivan puhtaat ja polvet 0/0.

Vauhtimimmi Leimu

Nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet! Pennut kasvavat ja alkavat olla jo aika touhukkaita. Niitä on käyty katselemassa ja lähes kaikilla on jo oma koti odottamassa.

Haluan kiittää kaikkia kasvattien omistajia, olette huipputyyppejä. Ilman teitä ei olisi Druzkaya-tiimiä, ryhmärämää:)

Haluan myös kiittää kaikkia teitä, jotka olette tsempanneet ja potkineet ylöspäin näissä vastoinkäymisissä, joita viime vuodelle on sattunut.

Tervetuloa vuosi 2015 ja uudet haasteet ja seikkailut!