Ehkä se tästä pikkuhiljaa

Elämä taitaa kuitenkin voittaa, vaikka hankalalta se on tuntunut. Haluan kiittää kaikkia teitä ihania ihmisiä, jotka olette jaksaneet tukea ja tsempata. Olen saanut paljon voimia puheluista, tekstiviesteistä ja sähköposteista, joita olen vastaanottanut. Puhuminen ja kirjoittaminen on saanut taakkaani paljon keveämmäksi.. Lämmin kiitos:)

Tyttäret ja poika kasvavat hurjaa vauhtia. Painoa on kaikilla jo pikkuisen vajaa 800 g. Saapa nähdä puhkaiseeko joku vässyköistä viikonloppuna kilon rajapyykin. Kira hoitaa lapsiansa hyvin ja maitoa tuntuu olevan yllin kyllin. Kira saattaa ottaa torkut pentulaatikon ulkopuolella. Toisessa huoneessa hän ei kuitenkaan viihdy.

Olen tehnyt töitä täällä makkarissa, missä pennut asustaa. Kira haluaa välillä pois, joten avaan hänelle oven, jotta ollos hyvä. Käy ehkä minuutin tai kaksi poissa. Jo on sitten vinkumassa oven takana, jotta haluaa takaisin. Ovi on kiinni, etteivät muut tytöt pääse samaan huoneeseen. Kira ei vielä niitä hyväksy katselemaan pentujansa.

Ja sitten taas "pakollista" kuvasaastetta. Minusta kyllä tuntuu, ettei kohta kukaan jaksa tulla katsomaan kuulumisia, kun on aina vaan kuvia pötkylöistä edestä ja takaa, maaten tai syömässä:) Mutta niistä sentään saa vielä kuvia, jotka jotensakin onnistuvat. Noin kolmen viikon päästä saisi toooosi kivoja kuvia, mutta silloin se on jo haastavaa. Laadullisesti parhaat kuvat saa vain pentujen nukkuessa. Ovat sitten jo sen verran vikkeliä vesseleitä.

Pojalla on asennetta tissillä:)
Mursuja?

Tässä pentu on tyttären kädellä.. Otetaan varmaan uusiksi joku päivä:)

Etu- ja takapuoli:)

Tällaisia otoksia tällä kertaa. Kuvat otettu torstaina ja perjantaina eli 3-4 vrk:n ikäisinä.. Pennut tulevat maanantain ja tiistain välisenä yönä viikon, joten silloin viimeistään taas kuvapläjäys.