keskiviikko 26. toukokuuta 2010

"Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti"

Oheisilla sanoilla alkoi Tommy Wirénin luento täällä Inkoossa. Olihan taas ihan huippua! Tommy ja Jaana osaavat asiansa ja ovat ihan huippuja työssään. Tällä kertaa sessio oli kaksi päiväinen. Lauantaina oli luento ja sunnuntaina käytännön harjoittelua koiran kanssa.

Kertaus on opintojen äiti:) Luento oli osittain samaa asiaa, kuin viimeksi. Mutta niin mielenkiintoista ja tärkeää. Osa taas oli käytännönläheisempiä neuvoja seuraavaa päivää varten. Mukaan käytännön harjoitteluun mahtui kymmenen koirakkoa.

Mutta mitä jäi päällimmäisenä mieleen Tommyn luennosta? Ensinnäkin fyysisellä pakotteella ei koiran koulutuksessa välttämättä pitkälle pötkitä. Toiseksi se, millä koiraa palkitaan, täytyy olla koiran mielestä NIIN iso juttu, että sitä kannattaa "havitella". Eli ansaita jollain se herkkupala tai mikä se palkkio sitten ikinä onkaan.

Ruoka on helpoin tapa palkita koiraa, ainakin omasta mielestäni. Okei, koira on nirso, ei syö, ei kelpaa namit. Mitäs sitten? Koira on eläin ja syö ihan taatusti, ennemmin tai myöhemmin. Tällä en tarkoita kirjaimellisesti sitä, että koira täytyy pitää ruoatta:)

Miksi koira tekisi yhtikäs mitään makupalan eteen, jos se saa niitä ihan muuten vaan? Jos koiran olisi ansaittava joka ikinen suupala, niin kyllähän se pikkuhiljaa alkaa toimia. Koiran olisi tehtävä aina jotain ruokansa eteen. Ruoka (eikä mikään muukaan syötävä) ei tule ilmaiseksi.

Tärkeä asia, joka myös jäi mieleen, oli vahvisteen osa-alueet. (Vahviste = palkkio)

Ajoitus (tässä on yleisin kompastuskivi ohjaajalle). Vahviste tulee siis antaa välittömästi, kun koira tekee sen, mitä siltä odotettiin.

Vahvistetiheys. Kun on koiralle uusi asia, vähintään 12 vahvistetta (esim. namia) minuutissa. Tämä tarkoittaa n. 5 sekunnin välein palkkio koiralle.

Kriteeri. Vain ja ainoastaan kriteerit täyttävä käytös palkataan. Kriteeriä on muutettava, kun kaksi harjoitusta on onnistunut 80 %:sesti.

Miten tähän sitten päästään? Siinäpä se onkin:) Harjoittele, tulet paremmaksi! Ei se muuten onnistu. Ohjaajan on harjoiteltava mekaanisia taitojaan, tarkistettava JOKAISELLA koulutuskerralla, että välineet ovat käsillä (palkat, naksu, kosketuskeppi tms.). Tärkeätä on myös tarkistaa, että palkkio kelpaa koiralle.

"Kyllä se kotona osaa". Tuttua, vai mitä:) Tämä on myös yksi kompastuskivi. Kun koira osaa jonkun jutun (esim. maahanmeno) tutussa, rauhallisessa paikassa joka kerta, se ei tarkoita sitä, että se onnistuu myös koulutuskentällä tai missään muualla.

Koiran ajatuksissa tuttu maahanmeno voi olla melkeinpä ihan uusi temppu uudessa, vieraassa ympäristössä. Niinpä, harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Erilaisissa paikoissa, oikealla ajoituksella ja vahvistetiheydellä. Uusi paikka vaatii ehkä tiheämpää palkkaamista kuin tuttu paikka.

Tästä asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon! Tietoa on runsaasti myös netistä luettavissa. Suosittelen lämpimästi Tommyn luentoja!

No, meillä ei ole ongelmaa, etteikö ruoka maistuisi. Piu on ehdollistettu naksuun ja seuraava tavoitteeni on kosketuskeppi. Mahdollisuudet ovat kuulemma rajattomat. Ööh, tässä tuleekin sitten omat taidot olemaan koetuksella. Varmasti virheitä tulee tehtyä ja monta juttua sössittyä, mutta mie harjoittelen, tulen paremmaksi:)

Sunnuntaina olikin sitten käytännön vuoro. Ah, niin mielenkiintoista, taas kerran. Sielläpä sitten harjoiteltiinkin ohjaajan mekaanisia taitoja. Pareittain siinä oltiin, toinen oli ohjaaja ja toinen koira. "Koiralla" oli kädessään kertakäyttömuki, joka esitti koiran suuta. Sinne sitten niitä makupaloja nakeltiin:)

Selvästi oli havaittavissa se, että jokaisella harjoituskerralla namien määrä kupissa lisääntyi edellisestä. Harjoittele, tulet paremmaksi!

Seuraavaksi mukaan kuvioon tulivat välineet. Ohjaajalla oli namien lisäksi naksu. Kuvio meni niin, että naksu, perusasento, käsi taskuun ja nami kippoon, perusasento, naksu jne. Eli naksun täytyi tulla joka kerralla ennen kuin käsi liikahti yhtään kohti taskua. Niin, ja ne namit ei kovin nopeasti sieltä rullalle kiedotusta pakastepussista ehdi koiran suuhun:)

Eikä tässä vielä kaikki:) Mukaan otettiin sitten vielä kosketuskeppi. Eli ohjaajalla oli namit, naksu ja kosketuskeppi. Näillä sitten taas treenattiin niitä mekaanisia taitoja. Ja kyllä, tulokset paranivat kerta kerralta. Tai siis namien määrä siellä kipossa. Ohjaajan piti myöskin tarkkailla, että mihin se "koira" sillä mukillaan osuu. Jos sattui osuma kosketuskepin varteen, siitähän ei tietenkään pitäisi tulla naksautusta eikä palkkaa (kriteeri ei täyty). Kosketus täytyy osua oikeaan kohtaan, josta se palkka tulee.

Mukana olleet kymmenen koirakkoa olivat hyvin eri tasoisia. Ohjaajia oli etukäteen kehoitettu miettimään, että mitä he koulutussessiolta odottavat, toivovat ja haluavat oppia. Valitettavasti vain kahdeksan kymmenestä oli etukäteen asian miettinyt. Kaksi koirakkoa olivat ihan täysin sellaisia, joita ei ollut naksuttimelle ehdollisettu. Eli näiden kanssa lähdettiin ihan alusta liikkeelle. Harmi sinänsä, koska tuota voisi oikeasti harjoitella kotona jo ennakkoon.

Kuusi koiraa oli ehdollistettu naksulle, mutta vieras paikka (koiralle uusi asia) teki sen, ettei ehdollistuminen ihan helposti tullut esiin. Tiedä sitten, oliko huonot namit vai oliko ehdollistumista harjoiteltu vain kotona?

Ai niin, koulutussessiot ovat oikeasti lyhyitä! Ei mitään puolen tunnin tahkoamsta. Uutta asiaa tehdään vain joitakin minuutteja kerrallaan. Sitten koira lepäämään, esim. autoon, jos ollaan kentällä. Jonkun ajan päästä uusi jonkun minuutin kestävä sessio. Koira ei jaksa ja ohjaajalla alkaa keskittyminen lipsua. Tulee palkattua huolimattomasti, liian hitaasti tai virheellisestä toiminnasta.

Tästä riittäisi juttua vaikka kuinka valtavasti! Ehkäpä tätä vuodatusta ei kukaan jaksa loppuun lukea, mutta olenpahan ainakin saanut tyhjentää päässä pyöriviä ajatuksia:)

Täältä löytyy lisätietoja Tommyn ja Jaanan koulutuksista sekä hyviä linkkejä naksutinkoulutuksesta sekä myös sen historiasta. Kannattaa kurkata!

Muutama kuva vielä tähän loppuun. Viime viikolla Nita (Druzkaya Almaz) kävi "siskonsa" Iitun (Druzkaya Dvizhenie) kanssa trimmissä. Nitalle värkättiin näyttelytrimmiä ja Iitulta otettiin turkki koneella pois.

Kesätukan kävi leikkauttamassa myös Emma (Druzkaya Dragotsennaia).

Nita
Iitu ja Nita
Piu (Druzkaya Derzhava)
Helka (Druzkaya Charodeyka) söpöstelee:)
Helkaa naurattaa!
Ystävykset Simba ja Nala

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Ei kommentteja: