Olemme Piun kanssa ottaneet kuvioon mukaan myös kosketuskepin. Aika uskomatonta, miten nopeasti pentu oppii. Värkkäsin itse kepakon paksusta neulepuikosta ja kissan pehmopallosta. Hyvin toimii:) Tosin kepakko ei ole riittävän pitkä, mutta siihenkin on jo ratkaisu. Teleskooppivarsi:)
Piu oppi jo ensimmäisessä treenisessiossa, mitä häneltä odotetaan. Ensin tietysti kuono osui vähän sinne sun tänne. Siitä muutamia kertoja naksu ja palkka. Piulle en anna kädestä namia vaan nakkaan sen ruokakuppiin. Tuo ahnepossu saattaa ottaa vaikka sormen palkaksi.
No, sitten lakkasin naksauttamasta, jos kuono osui kepakkoon. Se oli jännä huomata, kun kuono kosketti keppiin, koira jäi katsomaan.. Haloo!?! Miksi ei tule naksua? Kokeili uudelleen ja pysyttelin passiivisena. Muutama kerta, ja kappas, kyllähän se kirsu osui siihen palloon:)
Tämän jälkeen ei sitten enää paljon harhatökkäisyjä tullut, vaan täsmällisesti kuono tökkäsi palloon. Tosin kyllähän Piu välillä kokeilee, että ollaanko tarkkoina ja tökkii vähän mihin sattuu.
Kosketuskepin lisäksi ollaan harjoiteltu luopumista. Eli kädessä on nakkeja eikä niitä saa tökkimällä, raapimalla eikä puremalla. Kun kuono ja tassut pysyy hetken pienen matkan päässä, niin sitten naksu ja nami. Ihme kyllä, ahne kakkiainen oppi tämänkin muutaman minuutin treenillä.
Kontaktia ollaan myös harjoiteltu. Olemme ylittäneet suunnattoman esteen! Piu malttaa pysyä poissa ruokakupilta pienen hetken ja hyvässä kontaktissa. Jihaa!
Alla olevassa kuvassa on kontakti kohdallaan, mutta asento on kaikkea muuta. Voi taivas, mikä järkytys oli nähdä kuvissa mukamas kunnolliset perusasennot. Tässä onkin sitten haastetta kerrakseen! Tuo koira istuu hassusti eikä takapuolen päällä ja melkolailla vinossa. Ohjaajalle pyyhkeitä! Keppijumpaa:)
Pyörähdettiin Nitan (Druzkaya Almaz) kanssa näyttelyssä. Tuomarointi oli kautta linjan melko tiukkaa. Ehdittiin muutama rotu katsoa ennen omaa vuoroa ja EH:ta tuomari tiputteli melkein jokaiselle koiralle. Jos ihan kartalla olen, niin rotuja taisi mennä kolme ja ERI:t oli yhden käden sormilla laskettavissa.
Nita sai todella hyvän arvostelun, mutta tuomari tykkäsi hänen olevan liian kapea. No, Nita ei olekaan mikään isoluustoinen ja massava koira. Ei se kuitenkaan ole mikään rimpula:) EH:n tuomari kuitenkin antoi, johon olen ihan tyytyväinen. Tuomari arvioi liikkeet, pään, turkin, silmät, purennan ja tempperamentin erinomaisiksi, joten ei mitään valittamista:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti