torstai 31. joulukuuta 2009

Taas on vuosi vierähtänyt

Mihin aika oikein katoaa? Tuntuu, ettei vuorokauden 24 tuntia riitä enää mihinkään.. Tämä vuosi onkin ollut melkoisen tapahtumarikas, ainakin koirarintamalla, jos ei muuten. Yritän vähän miettiä, mitä oikein on tapahtunut:)

Vuoden vaihteessa meillä oli Kiran pennut vielä kotosalla. Siitä sitten alkuvuodesta he pikkuhiljaa lähtivät omiin koteihinsa.

Muuta ei sitten talven aikana kaiketi tapahtunut. Aadan ja Roosan kanssa jonkun verran käytiin kentällä vähän katselemassa maailman menoa. Sitä kun ei täällä metsän keskellä juurikaan ole. Keväällä sitten oli Kiran vuoro koittaa tottistella:)

Kevään tullen sitten Sohwilla alkoikin vähän yllättäen juoksu. Neiti oli ilmoitettu luonnetestiin, joka tietysti jouduttiin peruuttamaan. Saatiin Sohwi astutettua kevään lopulla. Alkukesästä kävin Sohwin kanssa parissa näyttelyssä. Heinäkuussa hän sitten pyöräytti kahdeksan pientä karvapalloa:) Syyskuussa sitten näille lapsukaisille sanottiin hyvästejä..

Otto debytoi tänä vuonna näyttelykehissä Pian kanssa. Eikä enää paremmin olisi voinut nämä kolme näyttelyä mennä. Tipahteli ropit ja sertit Ottoselle. Kävipähän Otto ja Pia toko-kehässäkin pyörähtämässä ykköstuloksen arvoisesti. Hienoa!

Kiran kanssa Karjaan näyttelyssä käytiin esittelemässä sirkushevostelutaitoja:) Voi elämä, se oli kyllä hiukkasen noloa, mutta paremmalla onnella ensi kerralla. Samassa näyttelyssä myös Kiran poika, Seppo, oli mukana pentuluokassa.

Henna, Katja ja Zlata pyörähtelivät myös pentukehissä todella hyvällä menestyksellä. Kiitokset sinne Kokkolaan!

Kesäkuussa jouduimme luopumaan meille niin rakkaasta, The Mustaterrieristä, Juskasta. Hän lähti sateenkaarisillalle vähän yli 14 vuoden ikäisenä. Hänet saattelin ikiuneen eläinlääkäri-Mian kanssa. Mialle kiitos tsemppaamisesta ja kauniista sanoista.

Tänä vuonna on lähtenyt sateenkaarisillalle muitakin mustia, ihan liian kanssa:(

Vierailimme Kiran kanssa Jaanan ja Alekin tykönä loppusyksystä. Tuloksia odotellaan vielä:) Nyt näinä päivinä (toivottavasti uuden vuosikymmenen ensimmäisenä päivänä) valaskoira pääsee turkistaan. Pyyhkäisen koneella turkin pois, jotta olisi vähän helpompi olla ja mamma pysyy vähän siistimpänä pentulaatikossa. Laitan massukuvia tänne "eetteriin" kunhan tuo turkki ensin saadaan pois.

Tässä jotain tapahtumia kuluneelta vuodelta.. Varmasti paljon muutakin on tapahtunut, mutta meikäläisen muisti on aivan mielettömän hyvä, mutta niiiin lyhyt. Ei voi mitenkään muistaa paria päivää kauemmaksi, jos edes sinnekään:)

Haluan lähettää lämpimät kiitokseni kasvattieni omistajille perheineen ihan mahtavasta yhteistyöstä ja yhteydenpidosta:)

Isot kiitokset myös kaikille ystävilleni, jotka ovat jaksaneet kannustaa ja tsempata sekä joutuneet välillä olemaan olkapäänä. Olette tärkeitä!

Joukon hännillä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä.. Tahtoo kiittää treenikavereita, kilpakumppaneita, kavereita, koiratuttuja, muita tuttavia ja kaikkia ohikulkijoita, jotka ovat eksyneet blogia lukemaan:)

Oikein onnekasta uutta vuosikymmentä kaikille lukijoille!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi en tiennytkään Juskasta :(
Hienoon ikään pääsi hän silti, toivottavasti meilläkin on vielä mummokoirilla vuosia jäljellä. Vera täyttää keväällä 13 vuotta ja Olgakin jo 9 vuotta! Mihin nämä vuodet ovat kadonneet!