Omat koirat

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Eipä ihmeitä

Tänään oli aivan mahtava ilma! Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tyttären, Epun, kanssa saatiin siivouspuuska ja viskeltiin lumia noista yli metrin korkuisista kinoksista auringon puolelle. Josko kuitenkin juhannuksena ennemmin grillataan, kun lasketaan mäkeä:)

Lumi sulaa kyllä hyvää vauhtia. Metsässäkin on jo isoja alueita, joissa ei enää lunta ole. Mutta tuosta talon seinustalta ei ihan heti lumi häviä. Siihen ei koko päivänä paista aurinko. Tosin onhan nyt ollut lämpöasteita lähes kymmenen, joten ehkä ne lumet häviävät.

Piikkiöstä, Torstin perheeltä tuli viikottaiset kuulumiset ja muutamia kuvia. Siellä kaikki hyvin. Äitinsä poika, kaikki kelpaa syötäväksi, mitä lumen alta paljastuu.

Torsti ja Fanni Torsti
Emma kävi omistajiensa kanssa näytillä. Tosi kiva ja rohkea tyttö! Siskoksilla oli mukava päivä, riehuivat kyllä niin, että tanner tömisi. Välillä näidenkin täytyi pitää syömistaukoa.. Pistelivät poskeensa puusta tipahtanutta talipalloa:)

Emma oli pikkuisen Piuta suurempi, kuitenkin ihan tasapainoisen näköinen pentu. Hoikassa kunnossa, kuten kuuluukin. Eppu otti varmaan viisikymmentä kuvaa, mutta senhän tietää, mitä kuvista yleensä tulee. Tässä muutama, jotka eivät nekään kovin onnistuneita.

Emma ja Piu suu auki
Vasemmalla Emma ja oikealla Piu
Vasemmalla Piu ja oikealla Emma
Käytiin Piun ja pikkuisen Nala-kissan kanssa rokotuksilla. Piu painoi 11,4 kg ja eläinlääkärin mielestä ei ollut liian laiha, mutta saisi olla "vähän enemmän".. No, parempi näin, kuin olisi sanonut, että on pyöreä. Laihahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. Tykkään kuitenkin pitää koirat hoikkina. Tiedä sitten, pitäisikö aikuisia lihottaa, jos aikoisi näyttelyyn viedä. Kaikki luut tuntuvat ihan vaan silittämällä..

Muutama kuva vielä kissoista. On ne vaan niin mainioita! Tosin tuo Nala osaa kyllä olla aika ärsyttävä, kun yöllä tulee jo valmiiksi kehräten kiertämään pään ympäri ja etsii nukkumapaikkaa. Paras paikka olisi kai hänen mielestä nukkua minun naamassa kiinni. Eikä usko millään, että en halua ketään naamalleni nukkumaan.




Mustaterriereiden erikoisnäyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä lähestyy uhkaavasti. Saapa nähdä, saako ilmoitettua koiraa mukaan. Eipä sinne ainakaan ihmeellisin odotuksin lähdetä. Mutta onhan se sellainen tapahtuma, missä mustisihmisiä tapaa ja näkee monia koiria. Joten kyllähän sitä paikalle täytyy raahautua kera koiran tai sitten ihan turistina.

Roosan kanssa olisi tarkoitus muutamassa näyttelyssä pyörähtää, jos vaan saan ilmot lähtemään ajoissa. Samoin Aadan tytär Nita olisi tarkoitus jossain näyttelyssä käyttää. Nita keskittyy ihan muihin hommiin, kun näihin kauneusmittelöihin. Siitä Tarulle iso hatunnosto!

Olin viikolla askartelemassa koirille narupalloja. Se oli kyllä mukavaa! Sain tehtyä kaksi erilaista palloa siellä paikan päällä. Ostin myös yhden köydenpätkän ja tein kotona vielä yhden lelun. Kyllähän nuo koirille näyttivät kelpaavan:) Kiitos kaikille mukavasta seurasta!

Nyt pitäisi saada vielä itsensä potkittua treeneihin! Mikä siinä voi olla niin vaikeata? Porukka on mukava, ohjaaja on mukava ja treenipaikka on kunnossa. Koiriakin olisi, mistä valita ja jokainen varmasti into piukassa olisi lähdössä mukaan.

Piun kanssa ollaan ilmoittauduttu pentukurssille. Tietysti myöhästyin, mutta onneksi pentukursseja on kaksi, joten mahduttiin sitten toukokuun loppupuolella alkavalle kurssille. Piu on kyllä hyvin aktiivinen ja superahne. Vaikka mitään kummempaa en hänelle olekaan opettanut, ottaa kontaktia sivulla hyvässä asennossa. Siitä olen pyrkinyt palkkaamaan ilman mitään käskyjä. On oppinut hyvin, mistä sitä herkkua saa:)

Sohwin poika, Laku, on kunnostautunut tottistreeneissä. Kati ja Laku ovat saaneet kovasti kehuja yhteistyöstään:) Uskon, että tästä parivaljakosta kuullaan vielä! Minä täällä odottelen niitä lahtaajia, Katia ja Eijaa, kun lupasivat tulla kilon paloina treeneihin hakemaan:)

Ei kommentteja: