Kärpänen

Voi hyvät hyssykät! Yksi ilta meidän laipiossa istui kärpänen. Nämä pikkuystävät sitten yht'äkkiä hoksasivat, jotta sielläpä olisi saalista. Nauratti kyllä, kun kisut yrittivät kärpäsen saada kiinni tavalla tai toisella. Tässä kuvapläjäys:)

Kissat ovat sopeutuneet toisiinsa hienosti. Samoin Nala sietää jo koirat ihan mukavasti. Hän ei juurikaan väistele, kun koira tulee häntä haistelemaan. Kira tykkää kovasti tökkiä kuonollaan, se ei tunnu pikkuisesta kivalta. Nala poistuu rauhallisesti taka vasemmalle.

Simba on ollut ulkona joka päivä. Välillä kauemmin ja välillä pikavisiitillä. Ei hän vissiin vielä kovin pitkälle uskalla, mutta eiköhän ala tulla liikettä niveliin, kun hiirulaiset kaivautuvat esiin lumen alta:)

Nala on varsinainen sylikissa. Saattaa hypätä alas tuolta katon rajasta ja tulla nukkumaan sohvan selkänojalle niskan taakse tai sohvalle ihan kylkeen kiinni. Onpa hän löytynyt yöllä myös meidän sängystä:)

Tuntuu kissoille olevan kovasti seuraa toisistaan. Ne nukkuvat välillä kiipeilypuun ylähyllyllä kylki kyljessä. Toisinaan pistetään murinaksi ja painiksi:) Aivan ihana kaveri tuo Nala! Kiitos vaan sinne Vuosaareen ihan loistavasta pakkauksesta!

Meillä olikin alkuviikosta vähän ruuhkaa:) Zaro oli hoidossa muutaman päivän. Hän ei joudu tuonne hoitolaan vaan saa olla tyttöjen kanssa sisällä. Tosin, nyt se oli mahdollista, kun ei ollut juoksua. Mutta saa nähdä sitten myöhemmin.

Sebu oli sitten iltapäivän tyttöjen kanssa täällä sisällä. Ensin meinasi mennä vähän hulinaksi ja potkaisin koko lauman pihalle. Yritettiin sitten hetken päästä uudelleen ja hyvin sujui. Sebu totteli ihan hienosti, kun meinasi mennä riekkumiseksi.

Sebu sitten illan mittaan juoksutti välillä Kiraa ja välillä Roosaa. Kaikkia tyttöjä ei viitsi laittaa pihalle Sebun kanssa yhtä aikaa, kun menee vähän överiksi. Lenkillä menee ihan ok, mutta pihalla ne turhautuvat.

Ihanaa, kun on iltaisin valoa! Kello on kahdeksan, ja hyvin näkee vielä mennä metsään lenkille. Tosin siellä on hiukan vaarallista, kun lämpimät päivät ovat pehmittäneet koko talven kuljetut polut. Välillä tuntuu, että selkä katkeaa, kun yks kaks jalka uppoaakin yli polven lumihankeen. Auts! Mutta ei parane valittaa, lumet sulaa ehkä sittenkin juhannukseksi:)

Kellon siirtäminen ei kyllä sovi meikäläiselle. Kun kello herättää 6.30 viemään nuorisoa junaan, niin tuntuu siltä, että keskellä yötä täytyy herätä. Maanantai aamuna järkytys oli suuri, kun katsoin keittön liedestä kelloa ja se oli 5.30! Uuh!! Vielä enemmän tuntui, että yöllä on pitänyt nousta.

Eikä herännyt tytöt aamupissille. Piu oli ainoa, kun viipotti perässä herättyäni. Isot tytöt vetivät vaan sikeitä:) Yleensä heitän ne aamulla ulos siksi aikaa, kunnes lähden junalle. Tällä viikolla vain Piu on jaksanut herätä.

Tämän Torstin virpomiskuvan myötä haluan toivotta kaikille leppoisaa pääsiäisen aikaa!