On onni omistaa ahne koira??

Kaikenlaista härdelliä on taas ollut. Kun pitää luvata mennä sinne ja tänne:) Zaro oli alkuviikosta hoidossa ja ajelin siltä pentuturkin alas. Saapa nähdä, kuinka kauan kestää, jotta on taas turkki päällä. Mutta näillä keleillä ei liene lyhyestä turkista ainakaan haittaa. Tuota kuraa ja märkää meinaan riittää.

Oltiin tänään tyttöjen kanssa metsälenkillä. Kira tapansa mukaan ei kävele polkuja (jos sitä nyt edes on olemassa) pitkin vaan kulkee siksakkia metsän puolella. No, jossain vaiheessa (taas) hoksasin, että rouvaskoira on saanut jonkun toooosi hyvän hajun nenään, koska korvat lukkiutuivat.

Aada lähti myös nenä pystyssä samaan suuntaan, mutta tuli kutsusta takaisin. Heitettiin lenkki ja lähdettiin kotiin päin. Huutelin Kiraa, mutta eipä kaveria näkynyt, ei kuulunut. Kello oli sen verran, ettei auttanut muu, kun jättää Kira "omiin töihin" ja lähteä lapsia hakemaan.

Ajattelin, että Kira ilmaantuu pihalle, kuten aina ennenkin. Se ei ole ollut poissa ehkä kymmentä minuuttia kauempaa kuin yhden kerran. No, autoon ja bussipysäkille kaupan kautta.

Tulin takaisin ja kummastelin, ettei koiraa näy missään! Paniikki, paniikki! Jätin pikkuisen Piun kotiin ja lähdin sitten isojen tyttöjen kanssa metsään katsomaan, jotta mihin suuntaan Kira siitä paikasta oli lähtenyt. Lunta on sen verran, että jäljet näkyivät selvästi. No, pääsen jonkun matkaa polulta Kiran jälkiä metsään ja kappas!! Neiti tulee vastaan peuran sorkka suussa sangen tyytyväisen ja ennen kaikkea rauhallisen oloisena.

Eihän se ollut mihinkään peurajahtiin mennyt vaan olikin löytänyt metsän reunasta kokonaisen kasan luita. Yyh!! Sorkassa tai mikä lie, oli vielä karvaa. Kira oli saanut jyystettyä luun melkein kaljuksi, mutta nahka kaikkine karvoineen oli vielä osittain jäljellä.

Kira kävi näyttämässä aarrettaan ja lähti sitten lönköttelemään edeltä. Kunnes se katosi taas! Jouduin odottelemaan hetken, että Aada ja Roosa omien luidensa kanssa pääsivät matkaan ja yksi hävisi.

Tultiin pikku hiljaa kotiin päin. Ajattelin, ettei Kiralla ole mitään hätää. Se on sellaisessa paikassa syöpöttelemässä, jotta osaa kyllä kotiin. Joka päivä käydään tuolla samoilla paikoilla.

Mutta kuinka ollakaan, kun tulin pihalle, rappusilla heilutti häntää iloinen tyttö aarteinensa. Oli sentään tullut kotiin asti, onneksi.

Niinhän sitä sanotaan, että on hyvä, kun on ahne koira. Helppo motivoida ruuan avulla:) Mutta minun mielestä tämä on nyt jo ihan liikaa, että jäädään syömään jotain sorkkaa kuusen alle!

Tässä herkkusuu:) Roosa ja Aada

Tuli pääsiäisen pistäydyttyä Huittisten suunnalla. Jaana ja Kirsti (Kennel Bojai ja Zornoi) olivat järjestäneet kasvateilleen trimmauskurssin. Hyvän ylipuhumisen seurauksena lähdin sitten paikalle katselemaan ja ottamaan oppia. Koiria ei ollut saksittavana, joten oli ihan mukava siellä pyöriä ja ihmetellä. Olisikohan mustia ollut kuusi käsiteltävänä ja muutama turistikoira? Ehkä joskus opin itsekin, kun nyt on jo kaksi kertaa opiskellut trimmausta:)

Päivä oli mukava ja uusia koiria ja ihmisiä tuli tutuiksi. Jos joku oppilaista eksyy tänne lukemaan, niin heille tsemppiä ja rohkeutta! Karva kasvaa takaisin, aina:)

Alla olevassa kuvassa Sohwin ja Bandin (Polka van Dog Polonica x Antonia Banderas Scarb Serca) tytär Sara (Druzkaya Crasavitsa) omistajansa Maarikan trimmaamana. Hyvältä näyttää Maarikan kädenjälki:) Saran turkki on vielä aikalailla pentukarvaa. Ikää neidillä on kohta 9 kk.

Veljet näyttävät Saraan verrattuna aivan pikkupennuilta vielä. Siis korkeutta on kyllä ihan riittävästi, ellei liikaakin, mutta muuten ovat vielä tyhjää täynnä olevia piafralaisia:) Mutta eipä heidän tarviste vielä valmiita ollakaan.

Koska pentutreffit ovat jääneet taas kerran unholaan, lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni! Nyt piha on niin kurainen, että enpä usko kenekään haluavan koiriansa tuohon rapavelliin pyörimään. Heti, kun alkaa olla vähän kuivempaa, niin sitten laittelen sähköpostia ja viestiä tännekin, jotta tulee lupaus lunastettua:) Toivottavasti jo toukokuun aikana!

Jos mustaterrieri on harkinnassa, niin toki saa tulla tutustumaan koiriin, kunhan vaan ilmoittaa tulostansa. Druzkaya -pentueita on neljä yhteensä, kolmesta vuodesta nyt 12-viikoiseen. Eli on aikuisia ja lapsia:)

Lopuksi vielä kiitokset kasvattien omistajille, kun jaksatte kuulumisia kertoilla!