Uusi "perheenjäsen"

Perheenjäsen lainausmerkeissä, koska se ei ole koira, kissa tai lisko. Siis sellainen, joka asuu meidän huushollissa. Tämä tyyppi asustelee naapurissa kaverinsa Elton Boyn ja Putten kanssa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa: Shettis Ekslätts Queen

Leevi on menossa kesällä raviponileirille ja yrittää siellä suorittaa itselleen raviponiohjastajan kortin. Jos kaikki menee putkeen, niin saattaa olla, että parivaljakko starttaa syksyllä raveissa:) Mielenkiintoista!

Olen ryhdistäytynyt ja kerrankin jo etukäteen laitellut koiria näyttelyyn. Tällä viikolla on ollut niin lämpöiset ilmat, että koirat sai pestyä ulkona. Niinpä näyttelyyn lähtijät on pesty, föönattu ja trimmattu. Toisin kun yleensä, tällä kertaa ei ehkä mene ihan koko näyttelyä edeltävää yötä koirien laittamiseen. Jes!

Vihdoin ja viimein on myös alkamassa Etsijäkoiraliiton järjestämä alkeiskurssi. Sinne Piun kanssa lähdemme koittamaan, josko viiden kerran jälkeen läpäistäisiin ensimmäinen koe. Ohjatut tottistreenit jäävät Piun osalta nyt hetkeksi, koska tuo alkeiskurssi on tietty samana päivänä. Täytyy vaan sitten yrittää vaan itsekseen vähän yrittää pitää koiran taitoja yllä.

Kynsiä!

Voi ihme, mikä siinä voi olla niin vaikeaa aloittaa kynsien leikkuu?! No, tänään se sitten vihdoin tapahtui:) Koirat yksitellen kuistille, etteivät ehdi kurastaa tassujaan..

Aikaa tuohon kynsien leikkuuseen ei todellakaan mene paljon. Helppo homma! Mutta montakohan kynttä sitä tuli tänään leikattua? Koiria oli kaikkiaan kuusi, koska appivanhempien herrakoira on täällä naisia naurattamassa.. Eli kuusi koiraa ja niitä kynsiä per koira taitaa olla kahdeksantoista kappaletta, mikäli oikein lasken:) Ei meikäläisen matikkapää riitä laskemaan yhteismäärää, mutta jokunen kynsi tuli katkaistua. Näiden kanssa ei kynsienleikkuusta tarvitse onneksi keskustella lainkaan!

Ihanaa, kun on valoa ja aurinkoa! Tosin meidän taloa ympäröi edelleen ihan kunnon lumikinokset. Niitä on kyllä yritetty levitellä pitkin pihaa, jotta häipyisivät mokomat lumet. Metsästä löytyy edelleen lumiset polut, mutta polkujen ympäriltä lumet ovat jo osittain kokonaan häipyneet. Jihaa! Pääsee kulkemaan muitakin lenkkejä kuin samaa polkua ees ja taas!

Lumien häipyminen tietää varsinkin Kiran kohdalla omatoimista barffaamista. Milloin on syötävänä peuran kinttua ja milloin pääkalloa tai kylkiluita. Yyh! Onneksi noista omatoimiruokailuista ei mene vatsa sekaisin eikä ole mitään tukoksia tullut. Kiran makuupaikalle (siis ruokailupaikalle) jää vain kasa karvaa, kun rouvaskoira on pistellyt eväät poskeensa.

Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni kurakeleistä huolimatta ja aloittaa turkkien laittaminen. Erkkari kolkuttelee jo lähellä. Jos nyt olisi reipas ja tekisi trimmit, niin ei olisi sitten niin kovasti edellispäiville hommaa. Trimmauskurssille tälläkin kertaa menen ilman omaa koiraa. Mutta Aramis lähtee omistajiensa kanssa "koekaniiniksi":)

Pikkuhiljaa aloittelemme Vickanin kanssa treenejä. Olemme käyneen pari kertaa tekemässä makkararinkiä. Olin aivan varma, ettei tuo uskalla yksin mihinkään vieraassa paikassa. Mutta toisin kävi:) Ihmiset olivatkin NIIN huippuja! Tuli jo mieleen, että pitäisiköhän huolestua, kun joku pikkuisenkin koiraa kutsuu, niin tämä juoksee häntä suorana luokse.. Josko ensi kerralla sitten kokeillaan jo vähän hajun "ottamista". Siitä onkin jo aikaa, kun on henkilöhaun alkeita koiran kanssa tehty.. Aada on jo seitsemän ja puoli vuotias. Se oli reippaasti alle vuosikas, kun aloitettiin. Joten onhan siitä jo aikaa vierähtänyt. Onneksi itse ei vanhene yhtään!

Sisko ja sen veli näyttelyssä

Laura ja meikäläinen suuntasi taas nenät ja kirsut kohti Lohjaa. Vickan ja Haades osallistuivat pentunäyttelyyn nyt toista kertaa. Väkeä oli julmettu määrä, koska kaikki rodut olivat arvosteltavana yhtenä päivänä. Viimeksi näyttely oli jaettu kahdelle päivälle ja siltikin oli tungosta.

Suuren osan kakkosryhmää tuomaroi Anna-Liisa Reinikainen. Hän oli myös mustien tuomarina. Tällä kertaa näyttely menikin sitten juuri toisin päin kuin viimeksi. Haades oli PEK1 ilman kunnitapalkintoa ja Vickan oli ROP-pentu.

Mielenkiintoiseksi tämän teki se, että minulle tuomari höpötteli, ettei tässä vaiheessa turkista sano yhtään mitään, kun on vielä pentu. Haades jäi ilman kp:tä juurikin turkin takia:( Itse olin turkin laittanut ja tokikin otan syyt niskoilleni. MUTTA turkissa ei ollut mielestäni yhtään mitään ihmeellistä. Ihan samanlainen kuin siskollakin ja samanlainen kun edellisessä näyttelyssä:)

Molemmat saivat kyllä ihan mielettömät arvostelut! Tuomarin teksti oli kyllä melkoista suitsutusta:) Joskus näinkin.. Tosin olihan siellä negatiivistakin, liian suuret korvat:)

Yritin ottaa sisaruksista kuvia. Alla peräkkäin otetut kuvat:) Ehkä se pitää paikkansa, ettei kauneus ja äly välttämättä ole samassa paketissa!



 Tässä sitten viimeisenä zoomattuna vain Vickanin pää kuvaan mukaan:)

Seuraavan kerran sisarukset esiintyvät junnuluokassa. Pentunäyttelyt on nyt nähty:) Niin seuraava näyttely onkin erkkari. Toivoisin näkeväni siellä kasvattejani esillä. Vaikka kaikki ei voikaan voittaa, niin siellä on kuitenkin mukava käydä katselemassa koiria ja vaihtamassa tuttujen kanssa kuulumisia. Sekä tietysti tutustua myös uusiin ihmisiin. Paikka on ihan mahtava! Samassa paikassa olimme viime kesänä mustien kesäpäivää viettämässä.

Erkkariviikonloppua edellisenä viikonloppuna on trimmauskurssi, joten apujakin on tarjolla, jos erkkariin mielii. Siellä voi laittaa koiran jo valmiiksi kuosiin ammattilaisen ohjaamana. Luultavasti itsekin menen paikalle ottamaan oppia.

Lonkka- ja kyynärkuvien tuloksia puuttuu vielä yhdet tai kahdet. Kasvattajana ei pääse henkseleitä paukuttelemaan luuston terveyden osalta. Mutta enempää ei olisi voinut tehdä. Etupäät ovat olleet terveitä kolmea kyynärpäätä lukuunottamatta. Yksi kakkonen ja yhdet ykköset. Kyynärien tuloksista olen iloinen, harmittaa tietysti Emman kakkonen koiran ja omistajien puolesta. Moni kuitenkin porskuttelee menemään kakkosen tai kolmosen kyynärillä. Ei se numero koirasta ilmiasultaan sairasta tee.

Ihanaa, kun vihdoin ja viimein alkaa illallakin olla hiukan valoa. Tosin tästä lumesta on jo saatu tarpeeksi. Saisi tulla kunnon vesisade ja viedä nuo lumet mennessään! Koko talven ollaan tarvottu samoja polkuja tuolla metsässä ja tarvotaan edelleenkin. Polulta ei voi poiketa, kun uppoaa edelleenkin yli puoleen reiteen hankeen.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Jännittää, jännittää

No, niin.. Osa lonkka- ja kyynärkuvausten tuloksista näkyy jalostustietojärjestelmässä. Heidän, jotka ovat rekisteröityneen OmaKoira -järjestelmän käyttäjiksi. On se vaan kätevä!

Kaikkien koirien lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät siis Kennelliittoon. Nyt kuitenkin esim. Piun ja Ginin kyynärkuvat ovat lausumatta. Lausunnossa molempien kohdalla luki, että jalan asento on sen verran virheellinen, ettei kuvia lausuta. Olin yhteydessä Annie Limaniin, joka kuvat on katsonut. Hän uskalsi sen verran sanoa, ettei mitään isompaa häikkää ole tyttöjen kyynärissä. Huh! Luultavasi Gini ja Piu pääsevät lähiaikoina uudelleen untenmaille ja kuvaukseen:)

Piun lonkat olivat C.t lisäselvityksellä: löysät, joten uusiin kuviin mennään ehkä syksyllä. Josko ne tiivistyisivät iän myötä. Piu oli juuri viikko takaperin täyttänyt vuoden, kun nuo kuvat otettiin.

Jotta nämä kuvaukset sitten olisivat tökkineet oikein huolella, Torstin lonkat A/C kuvassa vinossa olevan lantion vuoksi. Tästä sain Annielta myös selityksen, että tuon vinoisuuden vuoksi on hankala arvostella, onko löysä vai ei. Jotta Torsti pääsee sitten seuraavan kerran sikeämmille unille. Torsti ja Piu olivat menossa näyttelyyn ja noiden pitkien varoaikojen vuoksi sisarukset eivät saaneet kunnolla tajun kankaalle laittavaa lääkitystä.

Nyt sitten jännityksellä odotan, mitä tuloksia muille koirille tulee JA ovatko kuvat onnistuneita vai ei.


Pitkästä, pitkästä aikaa oli vihdoin sen verran vähemmän pakkasta, jotta Sebu tuli tyttöjä juoksuttamaan:) Kyllä tuntuu, että meidän leidien kunto (paitsi Piu ja Vickan) on kyllä melkoisen huono. Nuo aikuiset kun eivät ole pahemmin juoksennelleet pakkasilla.

Kiitos Mellulle kuvista!

On ihan huippua, kun valoa riittää nyt jo alkuiltaan saakka! Ehtii heittää kakkoslenkin myös valoisaan aikaan:) Samoin tässä alkaa kevään edetessä taas aktivoitua myös koirien kanssa puuhasteluun.

On trimmauskurssia ja erkkaria, joihin ainakin jollain kokoonpanolla osallistumme. Treeneissä Piun kanssa ollaan melkein läpi talven käyty. Päästiin hallitreeneihin reilun kuukauden kerran viikossa, joten pakkasetkaan eivät ihan kaikkia treenejä saanut perutuksi:)

Odotan myös vihdoin Etsijäkoiraliiton alkeiskurssia alkavaksi. Tosin sinne täytyy tietty ehtiä ilmottautua ajoissa. Alkeiskurssi tulee tänne Inkooseen ja sinne yritämme päästä mukaan. Iiks, kyllä vähän jänskättää, jotta kuinka tuo menee ja pääsemmekö kokeesta läpi. Koe on heti viiden treenikerran jälkeen.

Talviterveisiä Savosta

Talviset kuvaterveiset tulivat Kuopion tytöiltä, Saralta ja Kiran tytär Liilalta (Druzkaya Dlya Tebya). Meno näyttää olevan yhtä vauhdikasta, kuin sisaruksillakin:)

Omakoirajärjestelmän kautta on tullut laskuja lonkka- ja kyynärkuvista. Nyt odottavat lausunnolle pääsyä. Lausunto tupsahtaakin sitten saman tien tuonne Omakoiraan, jos lasku on maksettu. Nyt sitten vaan odotellaan ja jännitellään..

Sisko ja sen veli

Vickan (Gårdarikets Evrika) oli Puppy Showssa Lohjalla. Hän pääsi vielä juuri ja juuri pikkupentuihin. Tuomarina Leni Finne, joka ei KP:tä häävisti jakanut. Eikä sitä saanut Vickan, mutta se oli ihan odotettavissakin. Arvostelu oli hyvä, mutta tuomarin mielestä ei kuitenkaan kunniapalkinnon arvoinen.

Neiti käyttäytyi kehässä kauniisti. Vickan seisoi kuin suolapatsas. Mutta paikka oli NIIN jännittävä ja kauhea, että liikkeelle lähdettäessä koira suunnisti suorinta tietä ulospäin kehästä. Harmi sinänsä, koska Vickan liikkuu pitkällä askeleella. Tuolla hallissa sitten olikin sangen epämukava olla. Mutta eipä tässä jäädä tuleen makaamaan, vaan yritetään kuukauden päästä uudelleen:) Nyt projekti "opeta koiraa kulkemaan taluttimessa" on aloitettava:) Vickanin velipoika Haades (Gårdarikets Ecco) esiintyi Lauran hillittömästä jännityksestä huolimatta oiken mallikkaasti. Aivan ansaitusti ROP-pentu! Onnittelut Lauralle ja Haadekselle!

Nämä pakkaset alkaa jo todellakin pistää vihaksi! Hoitola on täynnä koiria, joiden kanssa pitäisi lenkkeillä ja kaveruksia juoksuttaa tarhassa. Mutta mitenkäs sen tekee, kun muutaman minuutin jälkeen koirat miettii, että millä jalalla yrittäisi seisoa:(

Omat tytöt sentään lähtee lenkille ja tarkenevat jonkun aikaa riekkua. Mutta alkaa nuokin tassujansa nostella, jos jäävät hetkeksi jotain paikoilleen ihmettelemään.

Tämä talvi on tuntunut ihan järkyttävän pitkältä, kun jo marraskuun lopulla lumet jäivät maahan. Täällä etelässä ei se ole kyllä kovinkaan tavallista. Vai käyköhän tässä niin, että pakkasten hellitettyä alkaa taas tulla lisää lunta. Meillä on niin hillittömät kinokset pihassa, että ei varmaan vielä juhannuksenakaan ole lumet poissa.

Jos tästä pakkasesta on jotain hyvää pakko sanoa, niin onhan se kiva, kun koirat pysyvät puhtaana eikä ulkoilun jälkeen ole nyrkin kokoisia lumipalloja jaloissa.

Höpinät

Kaikenmoista tapahtumaa mahtui viikonloppuun:) Lauantaina olin Roosan kanssa ulkomuototuomareiden koulutustilaisuudessa. Paikalla oli myös Sari ja Boris (Zornoi Graf Boris). Kaksi rodun "edustajaa", uros ja narttu.

Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja kaikin puolin mukava ja leppoisa tapahtuma. Ulkomuototuomarit olivat saaneet tämän vuoden tammikuussa voimaan tulleen rotumääritelmän itselleen paria päivää aiemmin luettavakseen ja pohdittavakseen:)

Harry Tast käsitteli rotumääritelmää kivasti, vertaillen uutta ja vanhaa sekä poimien sieltä joitain asioita, jotka ovat muuttuneet. Jopa yksittäisiä sanoja:) Isoin muutos on tietysti tuo koko, joka nyt kasvoi sekä uroksilla että nartuilla. Meikäläisen tytöistä tuli yhdessä yössä keskikokoisia, kun aiemmin ovat olleet sieltä kookkaasta päästä:)

Harry kehui kovasti kumpaakin "mallikoiraa" erittäin hyviksi ja rotumääritelmän mukaisiksi yksilöiksi. Oli vähän outoa siinä vaan kuunnella, kun koiraa kehutaan sanallisesti, kun yleensä ne arvostelut luetaan paperista. Mutta voi, voi, tuli pyyhkeitä siitä, että koira on tuomarin mielestä liian laiha:) No, itse tykkään mieluummin niin, kuin olisi liian pullea.

Roosa ja Boris jaksoivat hyvin seistä pöydällä Harryn esitelmöinnin ajan. Sen jälkeen otin Roosan alas ja Boris jäi pöydälle kopeloitavaksi. Oli monta, monta käsiparia kopeloimassa ja tutkimassa. Keskusteltiin myös luonteesta ja käyttäytymisestä. Eräskin naistuomari (ei mustistuomari) oli sangen otettu, kun Roosan häntä heilui ihan koko ajan. Päivä oli pitkä, mutta antoisa ja erittäin mielenkiintoinen. Sarille ja Borikselle vielä kiitokset seurasta!

Piu 13 kk näyttelyn jälkeen

Sunnuntaina olikin sitten käytännön harjoitus uuden rotumääritelmän tiimoilta:)) Olimme Lohjan ryhmänäyttelyssä ja tuomarina Kirsti Louhi. Hän on mustien tuomari, joka on tehnyt jalostustarkastuksia ja ottanut vastaan tuomareiden näyttöjä. Jotta kokemusta ja näkemystä löytyy:)

Uuden näyttelysäännöt tietysti myös tuntuivat vähän hassuilta:) Louhi jakoi rotikkakehässä nauhoja kaikissa väreissä. Punaista (eri), sinistä (eh), keltaista (h) ja vihreää (t). Sertin arvoista (SA) vaaleanpunaista nauhaa ei juurikaan näkynyt.

Rupesipa sitten kovasti jännittämään Sarin ja Boriksen puolesta, koska Boris oli sertiä vaille Suomen muotovalio. Piun kanssa tavoitteet olivat siinä, että tyyppi osaa käyttäytyä suhteellisen fiksusti:) Tämä tuomari ei yleensä anna nuorien koirien iästä johtuvia "puutteita" anteeksi. Tämän tietäen odotukset eivät olleet korkealla, mutta halusin koiran hänelle viedä arvosteltavaksi, koska pidän hänen tyylistään arvostella.

Näyttelyssä oli ilmoitettuja koiria yhdeksän, joista seitsemän oli paikalla. Boris nappasi ainoana koirana erin ja SA:n eli siellä leivottiin uusi valio:) Onnittelut Sari & Boris + taustajoukot!

Mustille jaettiin myös kaiken värisiä nauhoja. Piu sai nartuista ainoana EH:n. Täytyy siis olla todella tyytyväinen. Arvostelu oli oikein hyvä! Neiti on yllättäen kesken kehityksen:)

Piun velipoika Torsti oli myös paikalla saaden hienon arvostelun, mutta Louhi antoi kuitenkin H:n. Hassua näissä uusissa tai vanhoissa näyttelysäännöissä on se, ettei EH:lla enää pääse kilpailuluokkaan. Toisaalta tämä kyllä varmasti selkeyttää kilpailuluokkia ja paras uros ja paras narttu luokkia myös.

Tulevana viikonloppuna menemme sitten Puppy Showhun. Sisko ja sen veli, Vickan ja Haades menevät näytille. Muita pentuja siellä näyttelyssä ei ole.

Nyt odottelemme, että pakkanen vihdoin ja viimein hellittäisi. Ensi viikolla onkin sitten kovasti töitä, kun pukkaa hiihtolomaa päälle ja hoitola on ääriään myöten täynnä.