Jatkokurssi pulkassa:)

Jes, olen NIIN mahottoman ylpeä etsijäkoiranalusta, Piusta. Olimme torstaina suorittamassa jatkokurssin loppukoetta sysipimeässä metsässä. Tosin jälki kulki onneksi hiekkatietä, pihan poikki ja jotain metsätietä. Ei sentään tarvinnut metsään lähteä liinan perässä kompuroimaan:)

Olemme Piun kanssa tässä syksyn aikana suorittaneet seuraavat jatkokurssijäljet:

- vanha jälki (n. 500 m, 12-24 h vanhentunut)
  Tämä vanha jälki oli Piulle tehty pidemmäksi ja oli melkein 24 tuntia vanha
- monikulmainen jälki (n.1 km, vähintään 3 kulmaa)
- sekahaju (n. 1 km)
  Sekahaju tarkoittaa, että koiralle annetaan haju esim. lelusta, alustasta tai kaulapannasta, jota on käyttänyt useampi koira. Piulla oli kahden koiran käyttämä lelu. Toinen koira näytettiin ja toista lähdettiin etsimään.
-Y- tai viuhka-jälki (n. 1 km, sisältää yhden tai usean häiriökoiran jäljet)
 Piulla kaksi häiriökoiraa

Näiden jälkien jälkeen oli pakollinen neljän viikon tauko. Sinä aikana järjestin muille etsijäkoirille treenejä. Meillä oli täällä kotinurkissa reviirijälkiä ja ponin etsintää.

- kaupunkijälki (n. 1 km, kaupunkimaastossa, jälki sisältää useita häiriöitä)
  Tämä oli sitten Espoon juna-asemalla, josta jo kirjoittelinkin.
- pitkä jälki (n. 2 - 2,5km)
- tyhjä jälki (koiran annetaan aluksi etsiä paikassa, jossa ei ole etsittävän hajua ja sen jälkeen viedään etsimään paikkaan, jossa hajua on. Varsinaisen jäljen tulee olla helppo, n. 500m)

Kurssin loppukoe:

- Y- tai viuhkajälki (n. 1 km, vähintään 30 min vanhentunut). Häiriökoiran haarautumiskohdan tulee olla selkeä ja häiriökoiran tulee olla vähintään 200 metrin etäisyydellä haarakohdasta.

Meidän loppukoe oli huomattavasti haastavampi:) Lena (kouluttaja) ja Päivi (koejäljen "tuomari") ehdottivat, josko tehtäisiin Piulle vaikeampi loppukoe. Toki olisin voinut sanoa ei, mutta ajattelin, josko Piu vaikka edes kerran mahdollisesti tekisi jonkun virheen:)

Meidän jälki oli sellaisella alueella, jossa maalikoira lenkkeilee päivittäin. Jälki oli puoli tuntia vanha. Mentiin hiekkatietä pitkin. Muutamassa kohdassa Piu poikkesi metsän puolelle melkein liinan mitan. Myöhemin kuulin, että maalikoira oli käynyt siellä tarpeillaan:)

Jälki kulki maalikoiran oman pihan poikki, jossa on valtava määrä koiran eri-ikäisiä jälkiä ja hajuja. Lisäksi vielä talo, jossa koira asuu. Valtava hajukeskittymä. Muutamaan otteeseen Piulta meni aikaa, kun pähkäili, että mihin suuntaan se tuorein jälki kulkee.

Yksi paikka, missä koiran pään päällä oli vaan läjä kysymysmerkkejä, oli ulkorakennuksen edessä. Piu käveli siksakkia moneen otteeseen. Ei millään meinannut osata päättää, jotta mihin päin lähtisi. No, lopulta sitten päätti suunnan. Jäljentekijä kertoi, että oli siinä kohdassa pakannut koiran autoon ja lähtenyt ajamaan sinne jäljen aloituskohtaan.

Jälki oli kilometrin mittainen ja aikaa siihen meni tunnin verran. Vauhti ei päätä huimaa:) Piu teki koko ajan töitä ja nuo muutamat kompastuskivet tietysti veivät aikaa. Koira selviytyi hienosti, vaikka ohjaaja välillä jo alkoi vaipua epätoivoon, kun tyyppi vaan tarkistaa muutama metri eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle:) Harmi, että oli pimeää, niin ei saatu kuvaa sankarillisesta etsijäkoiran alusta ja onnesta ja koiran taitavuudesta pöllästyneestä ohjaajasta:)

Kiitos Lena & Päivi kannustuksesta!

Vickanilla alkoikin sitten juoksu. Näillä näkymin visiteeraamme Torstin (D. Dinosavr) luona parin viikon sisällä. Jos nyt leidi tulisi tiineeksi, niin voisimme taas kesällä jatkaa vepeilyä. Piun kanssa keskitymme edelleen etsintätreeneihin ja ehkä myös hiukan tottistelemme:)

Huomenna on jännä päivä. Piun viidestä kakarasta kolme suuntaa pentunäyttelyyn:) Siellä onkin 13 pentua näytillä. Paljon osallistujia, mikä on tosi hienoa. Kiva tavata tuttuja ja mahdollisesti uusia mustisihmisiä!

Trimmausta ja etsintätreenejä

Kira voi aivan loistavasti! Ei ikinä uskoisi, että tyypillä on melkoisen pitä haava vatsassa. Lähtee meiluusti ulos, ruoka kelpaa ja on ihan oma itsensä. Tosin Kira on sangen äkämystynyt, koska joutuu ulkoilemaan kytkettynä. Se ei pääse tekemään omia camel boots -lenkkejään:)

Eilen ja tänään on trimmailtu vässyköitä. Huomenna vielä jatketaan:) Vässykät ovat menossa isolle kirkolle näyttelyyn:)

Edi (D. Edinstvennyi) kävi tänään trimmissä. Siistimistä jäi vielä ensi viikonlopulle, mutta karvaisesta kaverista tuli mustaterrieriä muistuttava koira.

Alli (D. Effektjana) piipahti eilen siistiytymässä. Alli trimattiin jokunen viikko sitten, joten tällä kertaa oli vaan pientä siistimistä vailla. Uuno (D. Ekstaz) trimmaillaan huomenna.

Rölli piipahti viikolla työmaalla:) Tässä siis viikon sisällä viidestä pennusta on tullut tavattua neljä. Ihan huipputyyppejä kaikki! Lolan (D. Ezivika) perheeltä tuli tänään sähköpostia. Sielläkin kaikki hyvin! Lolan tapasin, kun oltiin jalostustarkastuksessa Riihimäellä.

Piun kanssa ollaan käyty etsintätreeneissä. Ne ovat sujuneet kyllä yli odotusen! Kaikki pakolliset jäljet ennen jatkokurssin loppukoetta on nyt pulkassa. Loppukoe päivä on jo tiedossa, mutta se jääköön kertomatta "ääneen":)

Viime viikolla Piulla oli tyhjä jälki. Eli annettiin etsittävän koiran haju sellaisessa paikassa, missä koira ei ole ollenkaan käynyt. Etukäteen vähän mietitytti, että mitähän koira mahtaa tehdä.

Olimme päättyvän tien kääntöpaikalla, missä meni poikittan kevyen liikenteen väylä. Siitä oli kaksi erillistä sisäänajoa parkkipaikalle. Annoin Piulle hajun. Se haisteli ilmaa ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Piu ei lähtenyt ollenkaan samaan tapaan liikkeelle, kuin jäljellä. Se liikkui hissukseen eteenpäin ja sivulle haistellen maata todella intensiivisesti. Itse seisois liinan päässä paikoillaan ja käännyin sitä mukaa, kun Piu liikkui. Se kiersi suljetun ympyrän, jonka halkaisija oli noin pari metriä.

Sitten Piu katsoi ihmetellen, että mitä hemmettiä oikein haluat?! Täällä ei ole mitään! Palkitsin koiran, joka oli vielä hämmästyneemmän näköinen:) Mikä oli mielenkiintoista huomata, että Piu oli aivan erinäköinen, kuin ollessaan jäljellä. Se on hyvä homma, ettei jää arvailujen varaan, onko etsittävä koira ollut paikalla vai ei.

Pakkasin koiran autoon ja mentiin sitten toiseen paikkaan, jossa tämä etsittävä koira sitten oikeasti on kävellyt. Jälki (haju) löytyi heti ja lähdettiin sitten etsimään. Piu eteni reippaasti ja ilmaisi hienosti! Olin taas niin tyytyväinen:)

Toinen treeni oli sitten eilen. Taajamatreeni Espoon keskuksen juna-asemalla. Jälki oli noin kilometrin pituinen ja ehkä n. puoli tuntia vanha. Jälki kulki asfalttia pitkin asemarakennuksen sisälle. Sisällä mentiin putkessa junaratojen yli ja toiselta puolelta sitten ulos.

Jännä oli huomata, kun koira seisoo ihmeissään lasioven takana. Ovi oli jonkun verran auki, mutta Piu ei arvannut mennä sisälle. Kovasti pyöri oven edessä selvästikin kertoen, että tuonne se on mennyt. Ihmisiä tuli ja meni ovesta, mutta Piu vaan toljottaa ovesta sisään:)

Kysyin sitten, että mitäs nyt, autanko koiran sisään. No, päätin sanoa sille vaan tiukasti, että mennään. No, sitten mentiin sisälle. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Piu ei ottanut häiriötä meluavista nuorista, junien äänistä, kuulutuksista eikä mistään muustakaan. Se keskittyi loistavasti työhönsä:)

Nyt on treeniohjaajat heittäneet haasteen kehään koskien loppukoetta:) Lupasin tehdä päätöksen nukuttuani yön yli:) Saapa nähdä, josko sitten jatketaan edelleen treenaamista. Jäljet tulevat vaikeammiksi ja ennen kaikkea, mikä lisää haastetta, on se, että jäljet ovat reippaasti vanhoja. Huh:)

Katastrofin ainekset:(

En tiedä, onko niin, että pitihän se tämäkin kokea vähintäänkin kerran narttukoiralaumassa. Nimittäin pahin painajainen, märkäkohtu. Hengenvaarallinen:(

Aamu alkoi tänään normaalisti.. Herätys, vaatteet niskaan ja koirat pihalle. Jotenkin rekisteröin, että Kira kävi vesilätäköstä juomassa. Se ei ole ollenkaan tyypillistä sille, koska etutassut eivät missään nimessä saa kastua. No, ei muuta ihmeellistä.

Tavallisuudesta poiketen heitin pojat kouluun, koska toisella oli heti aamusta hammaslääkäri. Hän ei tarkalleen tiennyt, mihin pitää mennä, joten kävin saattelemassa. Kotiin ajellessa tuli viesti minun ja Roosan tuettavalta henkilöltä, että hänellä on migreeni eikä pysty lähteä lenkille. Ok, eipä siinä mitään, siirretään ensi viikolle.

Tulin kotiin ja hörpin aamukahvia siinä puoli kymmenen maissa. Ihmettelin, kun joku tytöistä koko ajan nuolee ja lutkuttaa jotain. Kielsin, mutta homma vaan jatkui. Rupesin sitten ihmettelemään, että kuka noin antaumuksella itseään putsaa. Piuta tietty epäilin, kun sillä on juoksu. No, se makasi jaloissa, joten väärä olettamus.

Huomasin sitten, että Kira on pöydän alla ja ihan käppyrässä itseään putsaa. Menin katsomaan, että mikähän nyt on. Huomasin, että sillä oli koko peräpeili, häntä ja takajalat ihan märät. Pyysin koiraa nousemaan ylös. Ihmettelin hiukan pinkeän tuntuista vatsaa. Painelin sitä hiukan ja voi elämä! Perästä lurahti ulos epämääräisen väristä nestettä. Ai kauhea! Tuntui, että voimat katoaa, kädet tärisee ja vatsasta vääntää!

Soitto luottolääkärille ja aika klo 15. Hetken aikaa pyörin ympyrää ja panikoin. Uusi soitto lääkäriin! Ystävällinen Sofia sitten soitti lääkärille, joka lupasi tulla klo 13 paikalle. Ok, kello oli 10.30, joten ajattelin, että pari tuntia ehkä oma pää pysyy kasassa.

Lähdettiin siis lääkäriin ja heti kättelyssä selvisi, että puukkoa olisi tarjolla:( Luottolääkärilläni ei ole kaasuanestesiavehkeitä, joten neuvoteltiin, jotta mitä tehdään. Jääkö Kira odottamaan myöhempää iltapäivää, jotta pääsee leikkuriin vai lähdetäänkö toiselle klinikalle, jossa on nuo kaasuvermeet.

Lääkäri suositteli, että mikäli jostain saa ajan samalle päivälle, kannattaa mennä. Jos ei, niin sitten Kira jää odottelemaan. Leikkausta ei missään nimessä voinut siirtää enää huomiselle.

Pääsimme sitten heti Lohjan Pieneläinklinikalle. Siellä odoteltiin, kun huristelimme paikalle. Ison itkun kanssa jätin Kiran klinikan lattialle nukkumaan. Kirurgi kertoi, että hänellä on kokous ja pääsee puolen tunnin sisällä leikkaamaan. Sillä aikaa nesteytetään ja annetaan antibioottia ja kipulääkettä.

Noin puolentoista tunnin päästä lääkäri soittaa, että leikkaus on onnistunut ja Kira on heräilemässä. Parin tunnin päästä saa hakea kotiin. Voi, mikä helpotus!

Leikkauskertomus oli todella järkyttävää luettavaa! Mätää oli arviolta 1,5 - 2 kg, alkava vatsakalvon tulehdus. Lisäksi Kiralta poistettiin kaksi utarelohkoa nisäkasvainten vuoksi. Ihmettelen noita kasvaimia, koska en itse ollut huomannut niitä joku aika sitten, kun pesin, föönasin ja trimmasin Kiran.

En tiedä, kuinka olisin huomannut tuon vakavan tilan, jos ei olisi ollut vuotoa ulospäin. Useinhan käy niin, ettei erite valu ulos. Lääkäri sanoi, että luultavasi Kira olisi vuorokaudessa tai alle menehtynyt. Kohtu oli jo "räjähtämispisteessä":(

Taas kerran on tässä tehty itsetutkiskelua siitä, että MIKSI en ole huomannut, että koira on vakavasti sairas. Ollaan käyty lenkillä normaalisti, Kira on syönyt normaalisti. Ylenpalttista juomista taas en ole laittanut merkille ollenkaan.

Mikä onni olikaan, että tänään sattui olemaan töistä vapaapäivä, tapaamiset peruuntuneet vastapuolen toimesta ja sain koiran lääkäriin ennen kun tuo mätä olisi vallannut koko vatsaontelon. Koira on hoidettu kuntoon ja nyt odotellaan, että Kira toipuu entiselleen:)

Leikannut kirurgi kehaisi, että on hoikka ja timmissä kunnossa oleva iäkäs koira:) Siitä tuli kyllä hyvä mieli ja luultavasti myös Kira selvisi hyvän yleiskunnon ansiosta. Lääkäri oli perin hämmästynyt kysyessään Kiran painoa. Oli juuri punnittu ja painoi 42,3 kg. Hän luuli, että painaa reippaasti enemmän:)) No, nyt ei Kira paina sitten enää sitäkään. Vatsa olikin leikkauksen jälkeen ihan eri tuntuinen kun aamulla.

Kiitokset kaikille teille, jotka viestein ja puheluin jaksoitte tsempata ja toivotella onnea matkaan! Olette kultaakin kalliimpia! Kiitos myös Heidi, Sofia, Fia ja Karin Siuntion eläinlääkäriasemalla sekä Niina Lohjan Pieneläinklinikalla. Ilman teitä olisi suuri persoona poissa!

Kira nukkuu villapeiton alla lääkehöyryjään pois. Kahta antibioottia menee kymmenen päivää, samoin kipulääkettä. Kira täytyy pitää kytkettynä ulkona, kauluri päässä sisällä. Siinä onkin sitten haastetta kerrakseen, kunhan nuo lääkkeet lakkaa vaikuttamasta:)

Tällä viikolla olen jutellut useamman kasvatinomistajan kanssa. Tuli aivan huikean hyvä mieli! Kaikki ovat niin tyytyväisiä omiin koiriinsa:)

Emma (Piun sisko) kävi trimmissä viime viikolla. Tällä viikolla trimmasin Allin (Piun ja Bondin tytär). Ikää vässykällä ja sisaruksillaan on nyt neljä ja puoli kuukautta.

Uuno, Allin veli, piipahti sitten leikkimään siskon kanssa. Olipahan vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Alli juoksee ihan hillitöntä vauhtia ja meno näyttää sangen päättömältä:) Ketterä ja vauhdikas neiti! Ei kompastellut omiin jalkoihinsa, vaikka juoksi ja kurvaili Uunon kanssa pitkin pihaa.

Johanna soitteli myös Edin kuulumisia. Heillä on kaikki hyvin ja Edi on kuulemma ihan huipputyyppi:) Vanha herra Ollie on ottanut tulokkaan hyvin vastaan.

Ensi viikolla jatkamme Piun kanssa etsintätreenejä. Jatkokurssin loppukoepäivä on jo tiedossa. Saapa nähdä, kuinka meidän käy. Jos onnistumme suorittamaan loppukokeen, jatkamme edelleen treenejä. Jäljet tulevat tietysti edelleen haastavammaksi: pidemmiksi ja reilusti vanhentuneiksi.

Vickanin rally-toko -kurssi on pulkassa. Viimeisellä kerralla oli "koe". Olisimme saaneet Vickanin kanssa ykköstuloksen:) Kurssin vetäjä on rally-tokotuomari ja arvostelulomakkeet olivat ihan viralliset. Ohjaaja teki todella pahan mokan! Talutin jotenkin tipahti kädestä ja siitä rokotetaan 10 pistettä. Auts!

Kävin Piun kanssa visiitillä täällä Inkoon vanhainkodissa. Piu oli hyvin rauhallinen ja nautti mummojen ja ukkojen rapsutuksista. Kukaan vanhuksista ei pelännyt Piuta, vaikka onkin iso, musta otus.

Roosan kanssa käydään viikottain lenkillä mielenterveyskuntoutujan kaverina. Hän ei pysty yksin lähtemään kotoa ulos, joten menemme seuraksi. Meidän on buukattu myös muutaman kerran vielä syksyn aikana koirakahvilaan.

Kirpeitä ja kuivia syyspäiviä odotellen!

Syyskuun turinat

Kuten blogin kirjoittelemisen pitkästä tauosta huomaa, mitään kummempaa ei ole tapahtunut meidän laumassa.

Ollaan kyllä häärätty vähän siellä sun täällä. Vepetreenit on tältä kaudelta Vickanin kanssa ohi. Mutta jatkettiin sitten vähän harjoituksia rally-tokon merkeissä:) Kuuden kerran setti on loppusuoralla. Hmm, olisi huomattavasti helpompaa tehdä niitä "temppuja", jos laiska ohjaaja olisi opettanut koiralle edes jotain perusjuttuja. No, syyllinen löytyy, kun kurkkaa peiliin:)

Rally-tokossa saa koiraa ohjata käsimerkein ja sanallisesti melkein niin paljon, kun ehtii ja kerkeää:) Alemmissa luokissa. Koiran kannustaminen ja kehuminen on erittäin suotavaa ja toivottavaa. Hauskaa! Aikamoista päänvaivaa ohjaajalle tuottaa kyltit, joissa on ohje, mikä temppu täytyy suorittaa. Voi elämä, että muutaman nuolen lukeminen = sisäistäminen voi olla välillä hankalaa:) Mutta pikkuhiljaa jotkut alkaa jäämään mieleen niin, että pikaisella vilkaisulla tietää, mitä täytyy tehdä.

Piun kanssa on viimeiset kolme jälkitreeniä edessä ennen jatkokurssin loppukoetta. Aika huisia! Sen jälkeen Etsijäkoiraliiton hallitus kokouksessaan päättää, jotta hyväksyytänkö meidät koirakkona etsintöihin valmistaviin koulutuksiin. Siinä on jo sitten ohjaajallekin pakollisia kursseja. Yhden olen jo etukäteen suorittanut, kun kurssi järjestettiin. Toinen meikäläiselle tooodella haastava kurssi on tulossa. Sehän on suunnistuskurssi:) Pelottaa jo valmiiksi, jotta kuinka hukkaan osaan itseni laittaa metsässä, kun apuna "vain" kartta ja kompassi.

En ole ikinä osannut lukea kompassia, joten haastetta riittää. Tosin, jos omistaisin nykyaikaisen luurin, niin luultavasti en osaisi hukata itseäni mihinkään:) Puhelimiin on saatavissa kaikennäköisiä paikantimia yms. hienouksia, jotta puhelin tietää, missä mennään. Ehkä täytyy toivoa joulupukilta joku pieni eräkäyttöön tarkoitettu gps. Puhelimen ominaisuudet nykyisellään riittävät, kun sillä voi soittaa ja lähettää viestejä:)) En ole vielä kokenut tarpeelliseksi päästä nettiin. Olen vissiin todellinen fossiili!

Poninetsintätreenit menivät hienosti. Hiukkasen päänvaivaa koirien ohjaajille tuotti se, että jostain syystä koirat ilmaisevat ponin sijainnin tosi kaukaa. Oli myös aika jännä nähdä, että todella, todella vauhdikkaasti jäljestävä tolleri olikin nyt jäljellä rauhallinen. Eteni tosi hitaasti ja varovaisesti. Se ei ollut aiemmin etsinyt hevosta tai ponia, joten luuli ilmeisesti etsittävän olevan vähintään dinosauruksen kokoinen elukka:) Mutta tärkeintähän on se, että kadonnut löytyy ja koira sen osaa ilmaista.

Kuvissa (kuvaaja Lena Lundell) Leevi ja Queen ovat "maalissa" eli kadoksissa. Etsijäkoira ilmaisi n. 800 metrin päähän. Tästä Leevi ja Queen sitten jatkoivat matkaa ja toinen koira lähti jäljelle. Nämä jäljet olivat koiria varten tehdyt ja tuoreet. Tokihan etsijäkoirat jäljestävät vuorokausia vanhoja jälkia oikeissa etsinnöissä.

Vickan ja Seppo (D. Blagorodnaja) kävivät jalostustarkastuksessa Harry Tastin arvioitavana. Molemmat hyväksyttiin jalostukseen ulkomuodon osalta. Vickanilla oli toivomisen varaa turkissa (heh, "yllätys!"). Sepolla oli huomoitavaa voimaton takaosa. Meikäläinen täti-immeinen ei saanut koiraan tarpeeksi vauhtia. Seppo on todella vauhdikas liikkuja. Mutta en vaan pystynyt juoksuttamaan sitä tarpeeksi kovaa, että ravi olisi ollut sitä, miltä se näyttää vapaana juostessa. Ehkä olisi pitänyt ottaa fillari mukaan:) Olen erittäin tyytyväinen molempien koirien saamaan arvioon.

Roosan kanssa olemme pitkästä aikaa tehneet vapaaehtoistyöt mielenterveyskuntoutujien parissa. Olemme olleet koirakahvilassa pitämässä seuraa ja juttelemassa:) Roosa ottaa tosi rauhallisesti, istuskelee vieressä, jos sitä rapsutellaan. Jos ei tule rapsutuksia, se makoilee pöydän alla eikä piittaa pätkääkään muista kahvilassa olevista koirista:)

Osallistuimme viime syksynä tukikoirakkokurssille. Nyt jatkan itse vielä tukihenkilöksi. Saapa nähdä, jos meillä Roosan kanssa on joskus henkilökohtainen tuettava, jota autamme lähtemään ulos kävelylle:) Tästä lyhesti lisätietoa, mistä tukikoirakkotoiminassa on kyse.

Nyt saappaat jalkaan, sateeseen, sieniämpäri mukaan ja metsään!

Muutama treenikuva

No, nyt on ensimmäinen setti Etsijäkoirien jatkokurssista suoritettu. Jihaa!! Kaikki jäljet on menneet ihan loistavasti. Isoja kämmejä ei ole sattunut, vaikka haastetta on riittänyt.

Tänään sitten oli viuhkajälki ohjelmassa:) Kolme koiraa lähti tarpomaan hiekkatietä pitkin yhden treenikaverin pihasta. Kaksi näistä koirista jää matkalle eli tässä tapauksessa kääntyivät oikealle maalikoiran jatkaessa suoraan. Hämäyskoira jäi näköetäisyyden päähän tieltä, jota etsittävä koira oli kulkenut.

Pihalla annoin etsittävän koiran (6-vuotias kastroitu uros) hajun Piulle koiran käyttämistä valjaista.

Piu imppasikin oikein kunnolla näitä valjaita:) Välillä se vaan nuuskaisee, ikäänkuin puolihuolimattomasti. Nyt kuitenkin otti hajua ihan kunnolla.

Sitten nenä maahan ja tutkimaan, jotta mihin suuntaan koira on mahtanut pihasta lähteä. Koiraa ei siis ikinä ohjata menemään mihinkään suuntaan. Liinan perässä mennään sinne, minne koira vie. Se saattaa poiketa pitkällekin jäljestä maastosta, tuulesta, lämpötilasta yms. riippuen.

Yleensä koira sitten itse huomaa, että jaahas, ei täällä enää olekaan sen enempiä hajuja.

Jälki löytyi ja sitten vaan eteenpäin:) Pihasta tultiin tielle ja Piu jatkoi suoraan sinne suuntaan, mihin pitikin. Itse en tiennyt muuta, kun alusta jonkun matkaa, mihin suuntaan jälki menee. Tiessä oli kuitenkin useampiakin risteyksiä. Piu ei risteyksissä poikennut mihinkään suuntaan:)

Piu ei edes vilkaissut sinne suuntaan, mihin hämäyskoirat olivat jääneet. Jatkoi vaan sellaista mukavaa lönköttelyvauhtia eteenpäin:)

 Kädessä ei muuten suinkaan ole roska-, kakka- tai eväspussi vaan etsittävän koiran valjaat:)

Alla olevissa kuvissa Piu kovasti tarkistaa paikkaa, jossa maalikoiramme oli odottanut edellisen etsijäkoiran saapumista. Maalikoira oli tästä paikasta n. 100 metriä vasemmalle, loivan mäen päällä. Tuuli tuli taas meidän etuoikealta.

Kehoitin Piuta vielä jatkamaan. Se meni ehkä viitisen metriä vasemmalle ja ilmaisi siitä. Jos tuuli olisi tullut toisesta suunnasta, se olisi luultavasti ilmaissut aiemmin, koska tien, jota kuljimme ja maalikoiran välissä oli pelto. Hajut olisivat tulleet pellon yli, joten matka olisi ollut suunnilleen sama, mihin Piu nyt lopetti.

 Duuni tuli tehtyä oikein mallikkaasti, joten rasiallinen porsaan suikaleita tuli palkakaksi. Hyvin maistui!

Kiitos, Päivi, että kävelit kamerani kanssa mukana! Nyt järkkään ja vedän etsintätreenit ja Piu on sen ajan treenitauolla. Saa taas uudet asiat muhia päässä:) Tarkoituksena olisi järjestää treenaajille vähän haastetta ja tehdä treenit tuossa "meidän" metsässä. Sehän on ihan täynnä meidän koirien eri-ikäisiä jälkiä. Sinne sitten kävellään tuoreempi jälki, joka etsijäkoiran pitäisi sitten ajaa ja löytää "kadonnut" lauman jäsen:)

Toinen treenisuunnitelma on järjestää poninetsintätreenit. Queen-poni saa olla "kateissa" Leevin kanssa:) Ai niin, tänään kolme etsintävalmista koiraa treenasivat etsimään kadonnutta kania. Hienosti kaikki koirat siinä onnistuivat. Kania siis kuljetettiin valjaissa ja laitettiin sitten boksiin. Koirat saivat pupun hajun ja jäljestivät:)

Kyllä se on vaan aina enemmän ja enemmän hämmästyttävä kapistus tuo koiran nenä!

Näyttelyä sun muuta

Sen siitä saa, kun on ihminen joka ei osaa sanoa ei. Kääpiöluppaneidot "Elli" ja "Enni":)

Elli

Enni ja Elli (etualalla)

Elli



Enni

Nämä tyypit pompottelevat menemään "omassa" huoneessa:) Reippaita ja uteliaita otuksia. Kunhan sade loppuu, värkkäämme ulkoaitauksen mökkeineen valmiiksi. Se on odotellut asukkeja jo varmaan vuoden verran. Tosin nämä ulkoilevat vain sään salliessa, muuten asustelevat sisällä. Neidot ovat kolmevuotiaita. Näillä on paperit sukutauluineen:)
Aika hassua, että omat mustat erottaa melkein pimeässäkin, kuka on kukakin. Mutta hetken aikaa näitä joutui katsomaan, että miten ne erottaa toisistaan:)

Pyörähdettiin tänään Piun kanssa Helsingin syysnäyttelyssä. Tuomari oli Saksasta, joten Piun kohdalla ei odotukset olleet kovin korkealla. Tuo kun ei ole mitään saksalaista mörssärimallia:)

Reissu onnistui yli odotusten:) ERI, AVK1, SA, ROP, serti. Ensimmäinen näyttely Piun täytettyä kaksi vuotta ja Suomen Muotovaliio:)

Huomenna Piulla onkin sitten etsintätreenit. Saapa nähdä, kuinka nenä tällä kertaa toimii:) Suunnitelmissa olisi tehdä "viuhka" eli kolme koiraa tekee jälkeä. Jäljet ovat samanikäiset ja samansuuntaiset, kunnes koirat sitten hajaantuvat kolmeen eri suuntaan. Yksi olisi sitten se etsittävä koira, jonka haju Piulle annetaan jäljen alussa. Vastaavanlaista on tullut treeneissä eteen vahingossa, kun on ollut taajamatreenit. Täytyy vaan yrittää luottaa koiraan, että seuraa oikeaa jälkeä ja ilmaisusta tulisi kunnollinen.