Treffit eläinlääkärissä

Torsti (Druzkaya Dinosavr) debytoi näyttelykehässä Turun KV:ssä. Hienosti omistajan mukaan "maalaistollo" juniori esiintyi ja käyttäytyi ihmisten ja koirien ilmoilla. Tuloksena hienosti Jun Eri/JUK1. Onnea Torsti & Noora, tästä on mukava jatkaa:) Onnittelut myös Rop-koiralle, Ossille kotijoukkoineen.

Kuvassa Torsti ei ole parhaimmillaan, kun on juuri herätetty narkoosista. Parempaa kuvaa ei onnistunut saamaan, vaikka yritettiinkin ennen nukutusta ottaa kuvia. Lumi teki tällä kertaa tepposet:( Druzkaya -koiria oli saapunut huikea määrä Siuntion Elänlääkäriasemalle lonkka- ja kyynärkuviin. Kasvatteja on kaikkiaan 20, joista 19 asuu Suomessa. Kaksi kasvattia on jo kuvattu aiemmin. Nyt paikalle oli saapunut 12 "kakaraa". Ihan mahtavaa!

Siinäpä oli sitten ihan reilun pituinen työpäivä lääkärille ja avustajille sekä meikäläiselle. Saatiin kuitenkin kunnialla homma hoidettua, ainakin omasta mielestäni. Nyt sitten jännityksellä odotamme "tuomiota" Kennelliitosta. Kaikkien koirien kuvat lähtivät lausuttaviksi.

Aadan ja Tretjakin (Zornoi Tretjak) pentueesta kuvattiin yksi koira. Kiran ja Danin (Finblackies Ex Oriente Lux) pentueesta oli paikalla kaksi neljästä. Sohwin ja Bandin (Antonia Banderas Scrab Serca) pesueesta viisi kahdeksasta kuvattiin. Sara on jo kuvattu aiemmin. Kiran ja Alekin (Setextra Alek) juuri viime viikolla vuoden täyttäneistä kakaroista oli paikalla neljä viidestä.

Haluankin lähetää suuren, suuret kiitokset kasvattien omistajille! Olen todella iloinen siitä, että näin monta kasvattia tuli nyt yhdellä kertaa kuvatuksi. Eläinlääkärimme, Heidi, naureskellen kyseli, että koskas tulen tällaisen porukan kanssa uudelleen. No, ei varmaankaan koskaan enää näin ison sakin kanssa, vaan ehkä pentue kerrallaan:) Jos niitä pentueita meille vielä joskus tulee.

Tulipa retkelle mukaan myös Helkan "pikkusisko", Hulda (Zornoi Juliska). Ihana pikkukakara, joka iloisesti häntää huiskutellen ihmetteli ihmispaljoutta. Uni kuitenkin vei voiton melko nopeasti.

Helmikuussa ryhmä rämä lähtee pitkästä aikaa näytelmiin. Vickan ja veljensä Haades menevät pentunäyttelyyn. Piu esiintyy ensimmäistä kertaa oikeassa näyttelyssä viime kesän pentunäyttelyiden jälkeen. Saapa nähdä, kuinka tämä meidän maalaistollo osaa käyttäytyä:) Odotukset eivät ole kovin korkealla tietäen, minkälaisista mustista tuomari tykkää. Mutta tuomarin arviointi koirasta kiinnostaa niin paljon, että ilmoitin Piun. Myös Torsti on tulossa paikalle.

Siinäpä sitä on taas jännitettävää kerrakseen! Kuvaustulokset ja tulevat näyttelyt, huh!

Onnitteluja:)

Oikein paljon onnea yksivuotiaalle D-pesueelle, Torstille, Iitulle, Emmalle, Liilalle ja Piulle!

Tämän vuoden ensimmäin treeni:)

Etsjiäkoiraporukan treenit olivat tänään Inkoossa. Kyselin tarvetta vieraalle maalikoiralle. Tarvetta oli, joten pääsin Piun varjolla seuraamaan treenejä. Yllätyksekseni treenien vetäjä ehdotti, että Piulle voisi myös tehdä jäljen. No, sehän passaa!

Nyt sitten tipahdettiin korkealta ja kovaa! Piun ensimmäin koiranetsintä sujui aivan äärettömän hienosti joskus reilu kuukausi sitten. Nyt olikin sitten ihan eri meininki.

Piu otti hajun ja tiesi kyllä, mitä oli tekemässä. Jostain syystä oli kuitenkin epävarma ja kovasti kyseli minulta, jotta mitäs nyt. Keli oli totisesti vaaativa ja olimme taajamassa, jossa liikkuu paljon koiria ja ihmisä. Piulle tehtiin jälki kävelytielle, joka oli jollain tiehöylällä "nuoltu" todella kovaksi ja sileäksi. Eipä siihen varmasti mitään kovin vahvaa jälkeä jää.

No, loppujen lopuksi päästiin kuitenkin liikkeelle ja selvästikin hajun perässä mentiin. Maalikoira oli välillä pompannut kinoksen päälle. Siellä Piu sitten ihan selkeästi laittoi nenän hankeen ja tiesi koiran siinä käyneen:) Jotain lohtua sentään!

Hämmästyksekseni Piu ei jäljestänytkään nenä maassa vaan nokka irti maasta. Kaipa ne hajut sitten jotenkin leijuivat kovan pinnan ja tosi kylmän ilman vuoksi. Tiedä sitä! Jälki oli melko pitkä, mutta selvisimme kuitenkin suhteellisen hyvin. Piu ilmaisi maalikoiran hyvin selvästi nostamalla pään ja hännän ylös. Matkaa oli maalikoiraan ehkä noin 30 - 50 metriä.

Teimme kääpiösnautseri Gastille reilun kilometrin jäljen, jossa oli monta tien ylitystä. Reitti kulki osin tien reunaa ja osin kävelytietä, jossa kulkee todella paljon koiria. Gasti oli tullut hienosti jäljen ja löysi meidät kaupan pihalta:) Siinä Gastia odotellessa tuli testattua samalla Piun paukkujensietokykyä. Piu pötkötteli pitkin pituuttaan maassa, kun jossain lähellä paukkui raketit. Koira ei edes päätään nostanut ylös:) Eihän tämä nyt vielä kerro paljoakaan, mutta sen verran ainakin, etteivät kovasti olleet häiriöksi.

Odottelemme seuraavaa treenikertaa ja toivon Piulle hiukkasen vähemmän haastetta:)

Vanha vuosi...

Yrittäisiköhän sitä vähän kerrata vuoden 2010 tapahtumia?

Tammikuussa Kira synnytti toisen pesueensa. Aluksi tuntui siltä, ettei tämä pennuntuoksuinen hetki muutu iloksi sitten millään. Pentuja syntyi kuolleena ja lisäksi vielä jouduin lopettamaan yhden pennun vakavan kitalakihalkion vuoksi.

Mutta olihan se ilo seurata viiden karvaisen lapsen kehitystä:) Torsti, Emma, Iitu ja Liila löysivät ihan mahtavat omat kodit. Piu-raasu jäikin sitten lauman jatkoksi:)

Talven aikana ei kai kummempaa tapahtumaa ollut. Mitä nyt lunta tuli enemmän kuin tarpeeksi!

Kesällä sitten käytiin Roosan kanssa neljässä näyttelyssä. Jo kolmesta ensimmäisestä tuli tarvittavat kolme sertiä:) Otto pyörähti myös kahdesti kehässä saaden sekin kolmannen sertinsä. Näin ollen leivottiin siis kaksi Suomen Muotovaliota:)

Visiteerattiin myös Tallinnassa Roosan kanssa. Toki meikäläisen tuurilla oli sellainen suomalainen tuomari, josta ei voi ikinä tietää. Roosa nappasi kuitenkin hienosti erin. Serti meni kilpakumppanille. Reissulla kuitenkin saatiin Roosan matkakaverista, Bandista, Eestin valio:)

Piun kanssa käytiin kolmessa pentunäyttelyssä. Hienosti maalais"tollo" osasi käyttäytyä ihmis- ja koirapaljoudessa. Kahdesti Piu oli ROP-pentu ja kerran VSP. Hienosti meni!Heinäkuussa järjestimme Kirstin, Kennel Zornoi ja Jaanan, Kennel Bojai, kanssa yhteisen puuhapäivän kasvateillemme. Porukkaa olikin paikalla hurjasti:) Päivä oli kaikin puolin antoisa. Mukavaa yhdessäoloa, paaaljon syömistä, koulutusvinkkejä ja näyttelytreeniä. Kiitos kaikille osallistujille! Teitte päivästä ihan mahtavan!

Aadan tyttäret Roosa ja Nita kävivät luonnetestissä. Tytöt pärjäsivät hyvin. Yllätyksiä ei kummankaan osalta tullut. Omasta mielestäni Roosa selvisi yllättävän hyvin, koska se on hyvin tiiviisti laumakoira eikä sen ole tarvinnut yksin mitään päätöksiä tehdä.

Piun kanssa ollaan jonkun verran tottisteltu. Kaipa se siitä taas lähtee:) Olen ollut kuuntelemassa Tommy Wirénin luennon ja taas kerran yllättynyt siitä, ettei koiran opettaminen ole mitään salatiedettä!

Kävimme Piun kanssa myös Etsijäkoiraliiton järjestämän hajutunnistus -kurssin. Yksi päivä oli teoriaa ja toisena päivänä sitten etsittiin "kadonnut" koira metsäsä. Ihan huisia, kuinka koira voi kaikkien ihmisten ja koirien jälkien seasta haistaa sen hajun, joka sille on alussa annettu ja jäljestää maalikoiran luokse. Odottelemme kuumeisesti alkeiskurssin alkamista!

Karvaisia perheenjäseniä on tullut vuoden aikana lisää. Maaliskuussa Simba-kissa sai kaverikseen Nala-tyttösen. Nala on aivan ihana sylikissa!

Elokuussa taloon muuti kääpiömallinen maastonakki, Veijo. Tämä pikku-herra on sopeutunut laumaan hyvin. Veijo on tyttären koira ja Sissin paras kaveri.

Syyskuun lopulla sain vieraan Ruotsista. Ingemar (Kennel Gårdarikets) matkusti pitkän matkan kahden pienen mustan kanssa Inkooseen. Suomeen saapui prinsessa Vickan, joka jäi sittenkin meille asumaan, sekä veljensä Haades. Herra-Haades jatkoi matkaansa Karjaalle Lauran ja Sepon hoiviin.

Varmasti olen unohtanut jotain kuluneen vuoden merkittäviä tai vähemmän merkittäviä tapahtumia, mutta meikäläisen muisti on erinomaisen hyvä, mutta NIIN lyhyt.

Haluan lähettää kiitokset kaikille kasvattieni omistajille. Kaikki ovat aivan huippuja ja omille "pienille" mustille ei voisi parempia koteja toivoa. Jaksatte kirjoitella ja soitella kuulumisia sekä lähetellä kuvia sekä käydä kylässä:)

Mellulle kiitokset mielenkiintoista keskustelutuokoista ja mielipiteiden vaihtamisesta koirien käyttäytymisen ja koulutuksen saralta. Sebun ja Kiran juostessa metsässä on ollut mukava vaihtaa ajatuksia:)

Persuuksille potkimisesta, tsemppaamisesta ja kaikesta avusta ja tuesta haluan lähettää kiitokset halausten kera Hennalle, Jaanalle ja Kirstille. Mahtavaa, että on sellaisia ihmisiä ympärillä, joille voi soittaa niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Niin ja loistavaa matkaseuraa unohtamatta, Jaanan ja Kirstin lisäksi Pauliina:)

Kaikille lukijoille oikein onnekasta vuotta 2011!

Joulua:)

Synttärionnitteluja

Kasvattajamamma laumoineen lähettää ISOT synttärionnittelut B-pentueelle, Ginille, Sissille, Zlatalle ja Sepolle. Kakarat täyttävät jo kaksi vuotta! Alla kuva, joka on otettu aikalailla tarkalleen kaksi vuotta sitten:) Kyllä aika vaan vierii nopeasti! Nyt on lumi maassa ja ihan mahtavaa, kun taas näkee iltamyöhäänkin vielä käydä kävelemässä koirien kanssa. Kuraa ei tule enää sisälle, mutta vettä senkin edestä. Koirat ovat nauttineet täysin siemauksin lumesta:)

Otin joitakin kuvia viime viikolla, kun aurinko hetken näyttäytyi. Silloin ei vielä lunta ollut maassa.

Vickan söpöstelee
Roosa

PaPeKo (Lohjan palvelus- ja pelastuskoirat) palkitsivat pikkujoulujuhlissaan Lakun ja Katin vuoden lupaavimpana koirakkona. Onnittelut! Hienoa työtä! Luultavasti tästä parivaljakosta kuullaan vielä:) Tavoitteet on varmasti asetettu.

Olimme Piun kanssa Etsijäkoiraliiton hajuerittelykurssilla. Viikonloppu oli äärimmäisen mielenkiintoinen! Lauantaina oli reilun kolmen tunnin teoria ja sunnuntaina sitten etsimme toista koiraa metsästä.

Tuo koiran nenä on ihan mieletön "koneisto". Metsässä meni jälkiä, sekä koirien että ihmisten ristiin rastiin. Mutta Piu seurasi todella intensiivisesti jälkeä ja ohjasi minut ja kouluttajan maalikoiran luokse. Alussa Piulle annettiin koiran haju maalikoiran kaulapannasta. Siitä sitten näyttämään jälkeä ja niin tuo vaan osasi seurata juuri oikean jäljen.

Tuo meni niin hienosti, että innolla odotan alkeiskurssin alkua. Eniten viehättää se, että koira saa toimia itsenäisesti ja valita itse parhaan mahdollisen tavan löytää se maalikoira. Ei siis ole väliä, jäljestääkö koira tiiviisti nenä maassa vai kenties ilmavainulla. Tavoitteena on ainoastaan löytää se maalikoira, tavalla tai toisella:) Ihan mahtava fiilis jäi tuon viikonlopun jälkeen!

Näyttelyrintamalla ei ole tapahtumassa mitään. Messukeskuksen voittajanäyttelyihin en ole yhtään koiraa ilmoittanut. Luultavasti turistina matkaan paikalle tapaamaan ystäviä:) Ehkä vuoden vaihteen jälkeen jotain ryhmänäyttelyitä tai pentunäyttelyitä tutkiskelen.

Lumimyrskyä tänne on ennustettu, joten sitä odotellen!

Hiljaista ja pimeää

Kauhukseni huomasin, että kuukausi on kulunut, eikä ole mukamas ollut mitään sanottavaa:) No, paljon ei olekaan tapahtunut, joten siinä mielessä ei asiaa ole ollutkaan.

Prinsessa-Vickan kasvaa kovaa kyytiä. Alkaa oppia talon tavoille: ruokakuppi tarkoittaa sitä, että täytyy kieppua, hyppiä ja heittää kuperkeikkaa, kun isot tytöt leikkii, pikku-neiti seisoo turvallisesti metrin-parin päässä ja säestää omalla haukullaan leikkiä, paperit ja pahvit on ainoastaa sitä varten, että ne silputaan.. Lienee Piu kertonut, mitä kaikkea voikaan aikansa kuluksi tehdä:)

Näyttelyihin ei ole ilmoitettuna yhtään koiraa, saa nähdä, milloin sitten taas lähdetään. Voittaja-näyttelyyn olisi tarkoitus lähteä turistina tuttuja tapaamaan. Koska aamut ovat meikäläiselle hyyyvin vaikeita, täytyy toivoa, ettei kehä kumpanakaan päivänä ole heti aamusta.

Jaa, onhan sen verran tapahtunut, että muutamia kasvatteja on käynyt kylässä. Ozzyn näinkin ensimmäistä kertaa sitten ihan pentuajan. Olipas herrasta kasvanutkin jo iso mies:) Kiitos, Johanna, kun visiteerasitte!

Rudi ja Muska pyörähtivät muutaman päivän yökylässä. Tuo parivaljakko on kyllä kuin yö ja päivä. Rudi on äitinsä kaltainen viilipytty, rauhallinen ja harkitsevainen, kun taas "siskonsa" Muska on kuin pyörremyrsky:) Oli hauska seurata tyttöjä, kun tuolla metsässä kuljeskeltiin, toinen juoksee tukka putkella ja toinen tallustelee kaikessa rauhassa.

Seppo ja Haades kävivät myös kyläilemässä. Haadeksesta on vissiin tulossa "riittävän" kokoinen mörssäri. Sepolta lähti turkki koneella alas ja nyt jännätään, josko alkuvuodeksi kasvaisi riittävästi näyttelä varten. Haades oli himpun verran siskoaan korkeampi ja leveämpi.

Veijo kävi pyörähtämässä pentunäyttelyssä. Tuomari ei jakanut yhdellekään pennulle kp:ta. Veijon lisäksi kehässä oli kaksi siskoa. Ikää näillä oli 5 kk ja pari päivää, mutta tuomari sanoi, ettei anna kp:ta, koska pentumaisuus näkyy niin selkeästi liikkeissä. Jep, jep! Muuten arvostelu oli kyllä tosi hieno!

Yritämme Piun kanssa tarttua itseämme niskasta kiinni ja toimittaa toisemme taas treeneihin. On jäänyt pari kertaa taas menemättä. Syitähän on tietysti monia! Mutta nyt täytyy mennä katsomaan peilistä, kuka on pääsyyllinen.

Nyt tuntuu, että päivästä on hävinnyt monta tuntia. Pimeys tulee niin varhain, että päivä loppuu ihan kesken. Olen jo pari viikkoa ajatellut, jotta täytyisi ottaa uusia kuvia. Mutta onpahan jäänyt ottamatta, kun päivätkin on niin hämäriä. Toivottavasti aurinko näyttäytisi edes hetken!

Me vaivumme taas hetkeksi pimeyteen!

Ai niin, lonkkakuvaushässäkä etenee pikkuhiljaa. Odotan vielä yhtä tarjousta ja sitten lähdemme jollain aikataululla kimppakuviin. Hinnat ovat täällä kyllä huomattavasti edullisemmat, kuin esim. Helsingissä.

En ole vieläkään/edelleenkään naamakirjassa, mutta Lauralta saa sitä kautta hänen eläinlääkärinsä yhteystiedot. Hinta on edullinen ja kuvaava lääkäri on kuulemma osannut lausua kuvat niin, ettei Kennelliitosta ole tullut isoja yllätyksiä. Toivoisin, että mahdollisimman moni kuvauttaisi koiransa:) D-pesue on vielä liian nuori, mutta aiemmat lapsukaiset voisi kuviin jo mennä.