Erkkariterveisiä

Kahden vuoden tauon jälkeen tuli mentyä erikoisnäyttelyyn. Kyllähän se oli mukavaa pitkästä aikaa:)

Koiria oli ilmoitettu mukava määrä, joten oli katseltavaa. Narttujen katselmus jäi minulta vähän vähiin, koska Roosa oli avoimessa luokassa esiintymässä. Junnunarttuja ehdin jonkun matkaa seurata. Avoimen luokan muut koirat jäivät näkemättä, koska piti yrittää etsiä koiralle muiden kilpakumppaneiden arvostelun ajaksi varjoa.

Samoin valioluokan nartuista en ehtinyt nähdä kuin järjestyksen. Paras narttu -kisa jäi kanssa kuvaamatta, kun jätin kameran häkkiin, kun oli koira hyppysissä. Harmittaa ihan vietävästi!

Roosa voitti luokkansa ERIllä. Arvostelu oli oikein hyvä. Ei voi muuta, kun olla tosi tyytyväinen. Kari Järvinen tipputteli myös T:tä, H:ta ja EH:ta. Arvostelu oli minun mielestä oikeudenmukaista ja leppoisa tunnelma kaiken kaikkiaan.

Näyttelytoimikunnalle ruusuja näyttelypaikasta. Tilaa oli riittävästi ja kahvia ja pupellettavaa oli riittävästi.

Pyyhkeitä tulee, ja isosti, palkitsimisista. Oli tosi noloa, kun sertistä ei annettu tavarapalkintoa. Paras käyttökoira sai palkinnokseen ainoastaan punaisen nauhan:( Samoin ROP- ja VSP-junnut taisivat jäädä ilman ruusukkeita? Tästä en nyt ihan varma ole, mutta eipä siitäkään muuta muistoa jäänyt.

Mikäli oikein muistan, ennen luokkavoitosta on saanut Sungrenin Tiinan tekemän kuksamukin. ROP ja VSP, ROP- ja VSP-junnu, ROP- ja VSP -pentu ovat myös saaneet jotkut isommat mukit tai mukiparit sekä näyttävät ruusukkeet. Ensikertalaisille nuo ruusukkeet ja härpättimet ovat tosi tärkeät. Niin, ja niitä mukeja ei voi mistään ostaa. Tiina tekee niitä vain erkkariin, joten aina on mukava tuollainen kupponen saada:)

Sitten HURRRRJAN paljon onnea Jaanalle! Manta (Bojai Gromkaja Amatson) vetäisi ROPin kotiin ja vielä junnuikäisenä. Hienoa! Onnittelu myös Mantan ja Bandin kotiväelle:) Harmi, ettei ole yhtään kuvaa tyttelistä.

VSP oli Frodo Eestin maalta. Onnea Hedi!

Kaikki tulokset olen naputellut Zornoi-kennelin keskustelufoorumille. Sieltä voi käydä lueskelemassa, koska ei jaksa toista kertaa kirjoittaa:)

"Frodo" Alek

Setextra Alek, D-pentueemme iskä

"Bandi" Antonio Banderas Scrab Serca

C-pentueemme iskä

Pentujen parhaat "Iines" ja "Aaron" Zornoi-sisarukset

Alla olevista kuvista kiitos Kirsi Ahlbomille!

Roosa

Helka-tyttö Hangosta kävi kääntymässä turkin leikkuun merkeissä. Tehtiin neidille kesä-look. Ajeltiin turkki alas, jotta on mukavampi nauttia helteistä ja Hangon hiekkarannoista:) Helka käy tokokurssilla ja on tykännyt kovasti. Tyttö on kovin oppivainen ja reipas.

Ensi viikolla näen sitten luovutuksen Riihimäen tytön, Lunan. Kiva nähdä, millainen tästä neidistä on kasvanut:) Toivottavasti saan otettua jonkinlaisia kuvia. Samoin Emma-tyttö tulee myös käymään. Hänelle on myös luvassa kesäinen kampaus:)

Kesää odotellessa

Muutamia ihanan lämpimiä ja aurinkoisia päiviä on vihdoin ollut. Tosin nyt loppuviikosta on sitten tullut kylmää kyytiä. Muutama aste lämmintä ja vettä taivaan täydeltä. Yyh!

Toukokuun 3. päivä Druzkaya A-pesue täytti kolme vuotta! Onnittelut kaikille päivänsankareille näin myöhässä. Ei voi kaikkea muistaa.. Aivan mahtavia kakaroita kaikki!

Aadan tytär Nita (Druzkaya Almaz) kävi tänään luonnetestissä. Hienosti meni, pisteistä 157 ja laukaukset plussalla. Yllätyksiä ei tullut ja tuomarien "tuomio" oli sellainen, kun Taru oli arvellut. Onnea Taru ja Nita!

Tärppä (Aadan tytär) kävi trimmissä. Tätä neitiä ei ollut livenä nähnyt vissiin pariin vuoteen. Kiva ja sisarustensa näköinen tyttö oli Tärpästä kasvanut:) Kiva, kun vihdoin tavattiin! Ja kiitokset Jaanalle ja porukoilleen, kun tänne saakka jaksoivat ajella.

Nyt onkin sitten kaikennäköistä ohjelmaa.. On erikoisnäyttely, mikäli ei tipahda luonnetestipaikkaa, on Tommy Virenin luentoa, kasvattien näyttelyä ja vaikka mitä. Johonkin väliin täytyy vielä sovittaa jokunen kasvatin trimmi viikonlopulle.

Treeneihin tekisi kanssa taas mieli mennä. Se sentään järjestynee, kun taksikuskin hommista ehtii. Mistä tulikin mieleen, että Inkoon koirakerho Canidae voitti tänä vuonna ystävyysottelun. Vastassa oli Lauttasaaren koirakerho ja Espoon koirakerho. Hienosti tehty! Itse en uskaltautunut mukaan kisailemaan.

Olimme Aadan kanssa treenikoirakkona Amicus Hau Know:n järjestämällä ohituskurssilla. Ilta oli antoisa. Aada jaksoi hienosti. Tarkoitushan on se, että tämä häiriökoira ei saa reagoida millään tavalla kurssilla olevaan koiraan. Osa koirista oli edistynyt remmirähjästä jo niin pitkälle, että pystyimme ohittamaan ihan normaalilla kävelytiellä ilman rähinöitä.

Osalla koirista taas toinen koira oli niin paha paikka, ettei vielä ohituksiin asti oltu päästy. Keskityttiin vain siihen, että toinen koira käy näyttäytymässä riittävän matkan päässä ja opetettavaa koiraa palkataan siitä, ettei reagoi eikä myöskään ehdi reagoida (namia aletaan antaa jo siinä vaiheessa, kun toinen koira ei vielä näy). Ei siis anneta mahdollisuuttakaan reagoida. Muutamia kertoja saatiin jo koira ottamaan kontaktia ohjaajaan, kun häiriökoira ilmestyi nurkan takaa.

Tosi hieno harjoitus myös Aadalle, kun vaadin siltä kontaktia ja hyvää seuraamista. Aada ei ole koskaan reagoinut ohi meneviin koiriin, joten siinä mielessä aivan ihanteellinen tuohon hommaan. Ja toiseksi musta, iso, karvainen ja aina häntä ylhäällä kulkeva koira on aika pelottava ja/tai provosoiva.

Keli ei kyllä suosinut, vettä tuli taivaan täydeltä ja oli kylmä. Kaikki koirakot olivat kuitenkin paikalla myrskyä uhmaten:)

Muutama kuva vielä loputtoman höpötyksen päätteeksi:)

Kiran tytär Liila (Druzkaya Dlya Tebya)

Nala-kissa osaa rentoutua:)
Onnellisen näköinen tyyppi!

Tyhjässä pahvilaatikossa on oma mökki:)

Sosiaalistumisviikonloppu

Viikonloppuna sekä me ihmiset että koirat harrastimme sosiaalistumista:) Lauantaina kävi systeri kaffittelemassa. Kun he lähtivät, tulivat sitten Petra ja Paavo mustien tyttojen, Rudin ja Muskan kera parturiin.

Sohwin tytär, Muska, pääsi pentuturkistaan eroon ja leikattiin koneella kesätukka:) Nätti ja sopusuhtainen neiti, ei (onneksi) mikään jättiläinen. Sataoi tietysti taivaan täydeltä vettä, joten kuvia ei saatu. Rudilta ajeltiin vaan kaula, peppu ja korvat. Turkki oli sen verran Roosan kanssa touhutessa kastunut, ettei tehty muuta. Mutta eipä tuo vielä pitkä turkki ollutkaan, koska viimeksi pyyhkäistiin koneella.

Sunnuntaina sitten pyörähti Kiran poika, Torsti perheineen kylässä:) Ilma oli hyytävän kylmä, vaikka aurinko paistoi. Muutamia kuvia Noora onnistui ottamaan näistä ikiliikkujista.

Nämä sisarukset kyllä muistuttivat toisiaan kaikin puolin, olivat toistensa kopioita:) Torsti oli ihan hivenen korkeampi, mutta muuten hämmästyttävän samanlaisia ja samanoloisia. Painikuvista ei nyt ihan varmasti voi sanoa, jotta kumpi on kumpi:)

Piu

Sitten viimeisten kuulumisten on tullut sähköpostia ja puheluita monien kasvattien perheiltä. Kiitos tasapuolisesti kaikille! Kaikilla on mennyt hienosti:) Nämä pikkuiset ovat kotiutuneet hienosti omiin koteihinsa. Isompia vahinkoja pennut eivät ole saaneet aikaiseksi, sohvan nurkkaan on jotkut kokeillut hampaitaan ja viherkasveja pistelty uuteen uskoon.

Piun pravuri on tehdä silppua! Paperit, pahvit, muovikipot ja kissojen lelut täytyy saada sentti kertaa sentin palasiksi. Toinen oma juttu on kenkien ja sukkien raahaaminen ympäriinsä.

Lumen alta on paljastunut lukematon määrä Roosan ja Muskan ulos raahaamia tavaroita. On poikien crokseja, kangaskenkiä, pehmoleluja, pentujen muovisia ruokakuppeja, pipoja, sukkia ja vaikka mitä. Ai niin, koko talven kadoksissa ollut pulkka on myös löytynyt:)

Piun jäljestäminen sujuu omasta mielestäni hyvin:) Hän menee keskittyneesti, hitaasti ja varmasti eteen päin. Makkaroita jää jo paljon syömättä, mutta jäljellä tyttö pysyy. Onpa hän lähtenyt itse ajamaan jälkeä myöhemmin uudelleen.

Tällä viikolla yritän saada Roosalle luonnetestipaikan. Saa nähdä, kuinka käy! Toivottavasti tärppää, koska haluan nuo tietyt tuomarit ja tiedän, että tunkua on. Jos päästään testiin, saattaa erkkari jäädä sitten väliin. Se on harmi, mutta näin tällä kertaa.

Sitten kasvattieni omistajat kaivaa kalenterit esiin ja laittaa ylös päivämäärän 17.7.2010. Silloin on tapahtuma Zornoi, Bojai ja Druzkaya -koirille Hämeenlinnassa. Luvassa tottista, tokoa ja näyttelykoulutusta. Ilmoittautua voi minulle. Lisätietoja täältä. Toivottavasti näen mahdollisimman monta kasvattiani puuhastelemassa!

Huhtikuu on kohta takana ja kesää odotellessa! Toivon ja odotan, että paikallinen koirakerho järjestää vepe -peruskurssin. Sinne ajattelin itseni ja koiran tunkea, jos vaan porukkaan mahtuu mukaan:)

Tilapäinen mielenhäiriö!

Oltiin tyttöjen kanssa toissapäivänä metsässä nautiskelemassa auringon paisteesta ja melko lumettomasta metsästä. Siellä sitten kuljeskellessa ja Piun touhuja seuratessa tuli päähän jokin omituinen AJATUS..

Tästä se AJATUS sitten lähti:)

Tultiin kotiin ja ennen kuin tuo AJATUS ehti häipyä, otin puhelun. Sovittiin treffit, minä, Eija ja Kati + koirat tänne meille..

Ja mitä näistä treffeistä sitten kehkeytyi? No, se AJATUS oli toteutumassa eli jälkitreenit. Mukana Piu 13 vkoa, Laku (Sohwin ja Bandin poika) kohta 9 kk ja Eijan rotkulapojat Osku n. 6 v. (?) ja Sulo reilu 1,5 v.

Tässä sitten todistusaineistoa, että meikäläinen siellä yrittää koiraa opastaa jäljestyksen saloihin.

Kyllä se nenä vie:)

Sulo lähdössä jäljelle

Jäljellä

Keppi!

Ilmaisu!

Noutoharjoitukset

Luovutus

Kati ja Lakun perusasento

Liikkeelle!

Loppupalkka!

Oli kyllä ihan huippukiva päivä! Iso kiitos Eijalle ja Katille:) Pakko se on sitten yrittää mukana jotain askarrella, kun ei vaan kehtaa sivustakaan seurata.. Sen siitä saa, kun pukkaa AJATUKSEN päähän!

Ja mikä tässä vielä nyt takaraivossa tykyttää, on lupaus ottaa ensi viikolla uusiksi:) Tämä taas taitaa tarkoittaa sitä, että se on vaan mentävä tuonne tallomaan Piulle jäljen pätkiä. No, ei parane valittaa.. Ei tarvitse montaa metriä rapulta kävellä, kun saa jo jäljen aikaiseksi:) Huippua!

Kuvia oli paljon, mutta kuten asiaan kuuluu, valtaosa oli taas kerran melko huonoja.

Jos joku on kiinnostunut näin karkeloihin osallistumaan, niin tervetuloa vaan! Metsää riittää ja Eija on paljon koiria koulutellut ja kisannut omiensa kanssa. En ole kysynyt, mutta ehkäpä neuvoja tipahtelee, jos on tarvis. Mie tykkään!

Nyt täytyy vissiin alkaa ihan treenaamaan!

Eipä ihmeitä

Tänään oli aivan mahtava ilma! Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tyttären, Epun, kanssa saatiin siivouspuuska ja viskeltiin lumia noista yli metrin korkuisista kinoksista auringon puolelle. Josko kuitenkin juhannuksena ennemmin grillataan, kun lasketaan mäkeä:)

Lumi sulaa kyllä hyvää vauhtia. Metsässäkin on jo isoja alueita, joissa ei enää lunta ole. Mutta tuosta talon seinustalta ei ihan heti lumi häviä. Siihen ei koko päivänä paista aurinko. Tosin onhan nyt ollut lämpöasteita lähes kymmenen, joten ehkä ne lumet häviävät.

Piikkiöstä, Torstin perheeltä tuli viikottaiset kuulumiset ja muutamia kuvia. Siellä kaikki hyvin. Äitinsä poika, kaikki kelpaa syötäväksi, mitä lumen alta paljastuu.

Torsti ja Fanni Torsti

Emma kävi omistajiensa kanssa näytillä. Tosi kiva ja rohkea tyttö! Siskoksilla oli mukava päivä, riehuivat kyllä niin, että tanner tömisi. Välillä näidenkin täytyi pitää syömistaukoa.. Pistelivät poskeensa puusta tipahtanutta talipalloa:)

Emma oli pikkuisen Piuta suurempi, kuitenkin ihan tasapainoisen näköinen pentu. Hoikassa kunnossa, kuten kuuluukin. Eppu otti varmaan viisikymmentä kuvaa, mutta senhän tietää, mitä kuvista yleensä tulee. Tässä muutama, jotka eivät nekään kovin onnistuneita.

Emma ja Piu suu auki

Vasemmalla Emma ja oikealla Piu
Vasemmalla Piu ja oikealla Emma

Käytiin Piun ja pikkuisen Nala-kissan kanssa rokotuksilla. Piu painoi 11,4 kg ja eläinlääkärin mielestä ei ollut liian laiha, mutta saisi olla "vähän enemmän".. No, parempi näin, kuin olisi sanonut, että on pyöreä. Laihahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. Tykkään kuitenkin pitää koirat hoikkina. Tiedä sitten, pitäisikö aikuisia lihottaa, jos aikoisi näyttelyyn viedä. Kaikki luut tuntuvat ihan vaan silittämällä..

Muutama kuva vielä kissoista. On ne vaan niin mainioita! Tosin tuo Nala osaa kyllä olla aika ärsyttävä, kun yöllä tulee jo valmiiksi kehräten kiertämään pään ympäri ja etsii nukkumapaikkaa. Paras paikka olisi kai hänen mielestä nukkua minun naamassa kiinni. Eikä usko millään, että en halua ketään naamalleni nukkumaan.

Mustaterriereiden erikoisnäyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä lähestyy uhkaavasti. Saapa nähdä, saako ilmoitettua koiraa mukaan. Eipä sinne ainakaan ihmeellisin odotuksin lähdetä. Mutta onhan se sellainen tapahtuma, missä mustisihmisiä tapaa ja näkee monia koiria. Joten kyllähän sitä paikalle täytyy raahautua kera koiran tai sitten ihan turistina.

Roosan kanssa olisi tarkoitus muutamassa näyttelyssä pyörähtää, jos vaan saan ilmot lähtemään ajoissa. Samoin Aadan tytär Nita olisi tarkoitus jossain näyttelyssä käyttää. Nita keskittyy ihan muihin hommiin, kun näihin kauneusmittelöihin. Siitä Tarulle iso hatunnosto!

Olin viikolla askartelemassa koirille narupalloja. Se oli kyllä mukavaa! Sain tehtyä kaksi erilaista palloa siellä paikan päällä. Ostin myös yhden köydenpätkän ja tein kotona vielä yhden lelun. Kyllähän nuo koirille näyttivät kelpaavan:) Kiitos kaikille mukavasta seurasta!

Nyt pitäisi saada vielä itsensä potkittua treeneihin! Mikä siinä voi olla niin vaikeata? Porukka on mukava, ohjaaja on mukava ja treenipaikka on kunnossa. Koiriakin olisi, mistä valita ja jokainen varmasti into piukassa olisi lähdössä mukaan.

Piun kanssa ollaan ilmoittauduttu pentukurssille. Tietysti myöhästyin, mutta onneksi pentukursseja on kaksi, joten mahduttiin sitten toukokuun loppupuolella alkavalle kurssille. Piu on kyllä hyvin aktiivinen ja superahne. Vaikka mitään kummempaa en hänelle olekaan opettanut, ottaa kontaktia sivulla hyvässä asennossa. Siitä olen pyrkinyt palkkaamaan ilman mitään käskyjä. On oppinut hyvin, mistä sitä herkkua saa:)

Sohwin poika, Laku, on kunnostautunut tottistreeneissä. Kati ja Laku ovat saaneet kovasti kehuja yhteistyöstään:) Uskon, että tästä parivaljakosta kuullaan vielä! Minä täällä odottelen niitä lahtaajia, Katia ja Eijaa, kun lupasivat tulla kilon paloina treeneihin hakemaan:)

On onni omistaa ahne koira??

Kaikenlaista härdelliä on taas ollut. Kun pitää luvata mennä sinne ja tänne:) Zaro oli alkuviikosta hoidossa ja ajelin siltä pentuturkin alas. Saapa nähdä, kuinka kauan kestää, jotta on taas turkki päällä. Mutta näillä keleillä ei liene lyhyestä turkista ainakaan haittaa. Tuota kuraa ja märkää meinaan riittää.

Oltiin tänään tyttöjen kanssa metsälenkillä. Kira tapansa mukaan ei kävele polkuja (jos sitä nyt edes on olemassa) pitkin vaan kulkee siksakkia metsän puolella. No, jossain vaiheessa (taas) hoksasin, että rouvaskoira on saanut jonkun toooosi hyvän hajun nenään, koska korvat lukkiutuivat.

Aada lähti myös nenä pystyssä samaan suuntaan, mutta tuli kutsusta takaisin. Heitettiin lenkki ja lähdettiin kotiin päin. Huutelin Kiraa, mutta eipä kaveria näkynyt, ei kuulunut. Kello oli sen verran, ettei auttanut muu, kun jättää Kira "omiin töihin" ja lähteä lapsia hakemaan.

Ajattelin, että Kira ilmaantuu pihalle, kuten aina ennenkin. Se ei ole ollut poissa ehkä kymmentä minuuttia kauempaa kuin yhden kerran. No, autoon ja bussipysäkille kaupan kautta.

Tulin takaisin ja kummastelin, ettei koiraa näy missään! Paniikki, paniikki! Jätin pikkuisen Piun kotiin ja lähdin sitten isojen tyttöjen kanssa metsään katsomaan, jotta mihin suuntaan Kira siitä paikasta oli lähtenyt. Lunta on sen verran, että jäljet näkyivät selvästi. No, pääsen jonkun matkaa polulta Kiran jälkiä metsään ja kappas!! Neiti tulee vastaan peuran sorkka suussa sangen tyytyväisen ja ennen kaikkea rauhallisen oloisena.

Eihän se ollut mihinkään peurajahtiin mennyt vaan olikin löytänyt metsän reunasta kokonaisen kasan luita. Yyh!! Sorkassa tai mikä lie, oli vielä karvaa. Kira oli saanut jyystettyä luun melkein kaljuksi, mutta nahka kaikkine karvoineen oli vielä osittain jäljellä.

Kira kävi näyttämässä aarrettaan ja lähti sitten lönköttelemään edeltä. Kunnes se katosi taas! Jouduin odottelemaan hetken, että Aada ja Roosa omien luidensa kanssa pääsivät matkaan ja yksi hävisi.

Tultiin pikku hiljaa kotiin päin. Ajattelin, ettei Kiralla ole mitään hätää. Se on sellaisessa paikassa syöpöttelemässä, jotta osaa kyllä kotiin. Joka päivä käydään tuolla samoilla paikoilla.

Mutta kuinka ollakaan, kun tulin pihalle, rappusilla heilutti häntää iloinen tyttö aarteinensa. Oli sentään tullut kotiin asti, onneksi.

Niinhän sitä sanotaan, että on hyvä, kun on ahne koira. Helppo motivoida ruuan avulla:) Mutta minun mielestä tämä on nyt jo ihan liikaa, että jäädään syömään jotain sorkkaa kuusen alle!

Tässä herkkusuu:) Roosa ja Aada

Tuli pääsiäisen pistäydyttyä Huittisten suunnalla. Jaana ja Kirsti (Kennel Bojai ja Zornoi) olivat järjestäneet kasvateilleen trimmauskurssin. Hyvän ylipuhumisen seurauksena lähdin sitten paikalle katselemaan ja ottamaan oppia. Koiria ei ollut saksittavana, joten oli ihan mukava siellä pyöriä ja ihmetellä. Olisikohan mustia ollut kuusi käsiteltävänä ja muutama turistikoira? Ehkä joskus opin itsekin, kun nyt on jo kaksi kertaa opiskellut trimmausta:)

Päivä oli mukava ja uusia koiria ja ihmisiä tuli tutuiksi. Jos joku oppilaista eksyy tänne lukemaan, niin heille tsemppiä ja rohkeutta! Karva kasvaa takaisin, aina:)

Alla olevassa kuvassa Sohwin ja Bandin (Polka van Dog Polonica x Antonia Banderas Scarb Serca) tytär Sara (Druzkaya Crasavitsa) omistajansa Maarikan trimmaamana. Hyvältä näyttää Maarikan kädenjälki:) Saran turkki on vielä aikalailla pentukarvaa. Ikää neidillä on kohta 9 kk.

Veljet näyttävät Saraan verrattuna aivan pikkupennuilta vielä. Siis korkeutta on kyllä ihan riittävästi, ellei liikaakin, mutta muuten ovat vielä tyhjää täynnä olevia piafralaisia:) Mutta eipä heidän tarviste vielä valmiita ollakaan.

Koska pentutreffit ovat jääneet taas kerran unholaan, lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni! Nyt piha on niin kurainen, että enpä usko kenekään haluavan koiriansa tuohon rapavelliin pyörimään. Heti, kun alkaa olla vähän kuivempaa, niin sitten laittelen sähköpostia ja viestiä tännekin, jotta tulee lupaus lunastettua:) Toivottavasti jo toukokuun aikana!

Jos mustaterrieri on harkinnassa, niin toki saa tulla tutustumaan koiriin, kunhan vaan ilmoittaa tulostansa. Druzkaya -pentueita on neljä yhteensä, kolmesta vuodesta nyt 12-viikoiseen. Eli on aikuisia ja lapsia:)

Lopuksi vielä kiitokset kasvattien omistajille, kun jaksatte kuulumisia kertoilla!

Kärpänen

Voi hyvät hyssykät! Yksi ilta meidän laipiossa istui kärpänen. Nämä pikkuystävät sitten yht'äkkiä hoksasivat, jotta sielläpä olisi saalista. Nauratti kyllä, kun kisut yrittivät kärpäsen saada kiinni tavalla tai toisella. Tässä kuvapläjäys:)

Kissat ovat sopeutuneet toisiinsa hienosti. Samoin Nala sietää jo koirat ihan mukavasti. Hän ei juurikaan väistele, kun koira tulee häntä haistelemaan. Kira tykkää kovasti tökkiä kuonollaan, se ei tunnu pikkuisesta kivalta. Nala poistuu rauhallisesti taka vasemmalle.

Simba on ollut ulkona joka päivä. Välillä kauemmin ja välillä pikavisiitillä. Ei hän vissiin vielä kovin pitkälle uskalla, mutta eiköhän ala tulla liikettä niveliin, kun hiirulaiset kaivautuvat esiin lumen alta:)

Nala on varsinainen sylikissa. Saattaa hypätä alas tuolta katon rajasta ja tulla nukkumaan sohvan selkänojalle niskan taakse tai sohvalle ihan kylkeen kiinni. Onpa hän löytynyt yöllä myös meidän sängystä:)

Tuntuu kissoille olevan kovasti seuraa toisistaan. Ne nukkuvat välillä kiipeilypuun ylähyllyllä kylki kyljessä. Toisinaan pistetään murinaksi ja painiksi:) Aivan ihana kaveri tuo Nala! Kiitos vaan sinne Vuosaareen ihan loistavasta pakkauksesta!

Meillä olikin alkuviikosta vähän ruuhkaa:) Zaro oli hoidossa muutaman päivän. Hän ei joudu tuonne hoitolaan vaan saa olla tyttöjen kanssa sisällä. Tosin, nyt se oli mahdollista, kun ei ollut juoksua. Mutta saa nähdä sitten myöhemmin.

Sebu oli sitten iltapäivän tyttöjen kanssa täällä sisällä. Ensin meinasi mennä vähän hulinaksi ja potkaisin koko lauman pihalle. Yritettiin sitten hetken päästä uudelleen ja hyvin sujui. Sebu totteli ihan hienosti, kun meinasi mennä riekkumiseksi.

Sebu sitten illan mittaan juoksutti välillä Kiraa ja välillä Roosaa. Kaikkia tyttöjä ei viitsi laittaa pihalle Sebun kanssa yhtä aikaa, kun menee vähän överiksi. Lenkillä menee ihan ok, mutta pihalla ne turhautuvat.

Ihanaa, kun on iltaisin valoa! Kello on kahdeksan, ja hyvin näkee vielä mennä metsään lenkille. Tosin siellä on hiukan vaarallista, kun lämpimät päivät ovat pehmittäneet koko talven kuljetut polut. Välillä tuntuu, että selkä katkeaa, kun yks kaks jalka uppoaakin yli polven lumihankeen. Auts! Mutta ei parane valittaa, lumet sulaa ehkä sittenkin juhannukseksi:)

Kellon siirtäminen ei kyllä sovi meikäläiselle. Kun kello herättää 6.30 viemään nuorisoa junaan, niin tuntuu siltä, että keskellä yötä täytyy herätä. Maanantai aamuna järkytys oli suuri, kun katsoin keittön liedestä kelloa ja se oli 5.30! Uuh!! Vielä enemmän tuntui, että yöllä on pitänyt nousta.

Eikä herännyt tytöt aamupissille. Piu oli ainoa, kun viipotti perässä herättyäni. Isot tytöt vetivät vaan sikeitä:) Yleensä heitän ne aamulla ulos siksi aikaa, kunnes lähden junalle. Tällä viikolla vain Piu on jaksanut herätä.

Tämän Torstin virpomiskuvan myötä haluan toivotta kaikille leppoisaa pääsiäisen aikaa!