Mahtava Erkkari:)

Pitkä ja antoisa päivä Hämeenlinnan Suvipielisessä tämän vuoden erkkarissa meni aivan loistavasti! Keli oli oikein hyvä, viileä ja pilvinen. Sadetta ei saatu onneksi yhtään! Paikka oli todella hieno, buffetin antimet herkullisia ja järjestelyt osuivat ihan nappiin.

Palkintopöytä

Torsti (Druzkaya Dinosavr) kilpaili junioriluokassa. Tuomari kiinnitti erityistä huomiota liikkeisiin. Torstin arvostelu oli erittäin hyvä, mutta tuomari oli kirjoittanut siihen, että epävakaiden liikkeiden vuoksi H. Torsti on pitkäjalkainen tyyppi, joka ei ole vielä saanut runkoon täytettä. Jalat elävät ihan omaa elämää:))

Aramis (Druzkaya Cerioznyi Paren) korkkasi näyttelyuransa. Aivan mahtava avaus olikin! Nuorten luokan voitto! Aramis sijoittui paras uros kilpailussa kolmanneksi saaden ensimmäisen sertinsä! Uroksissa ykkössijan nappasi Boris ja kakkossijan Alek. Onnittelut heille!

Aramis

Minulla oli mukana molemmat juniori-ikäiset neidot. Näiden keskenkasvuisten kanssa ei suurin odotuksin näyttelyyn lähdetä. Tällä kertaa nuorukaiset sitten yllättivät totaalisesti!

Piu (Druzkaya Derzhava) nappasi juniorinarttujen voiton! Ihan mahtavaa! Paras narttu -kehässä sain Piun tosi hyvin liikkumaan ilman, että se esitti sirkustemppuja:) Yllätyksekseni tuomari juoksutti meidät kakkospaikalle! Jihaa!! Piun menestyksen kruunasi ROP-juniori -titteli:)

Piu

Vickan (Gårdarikets Evrika) on pari viikkoa päälle yhdeksän kuukautta ja kilpaili junnuissa. Vickan liikkui kauniisti ja sai myöskin hyvän arvostelun (eri) ollen junioriluokan kolmas.

Vickan

Roosa (Druzkaya Alyi) voitti valioluokan ja sijoittui paras narttu -kehässä kolmanneksi. Se sai tosi hyvän arvostelun, mutta hävisi nuorelle Piulle liikkeissä. No, se ei todellakaan ole mikään yllätys:)) Roosa meni yksilöarvostelussa hämmästyttävän hyvin, mutta potku ei enää riittänyt paras narttu -kehässä. Onnittelut Mantalle, narttujen voittajalle!

Roosa

 Haades (Gårdarikets Ecco) voitti junioriluokan. Se nappasi VSP-juniori -tittelin.

VSP ja ROP juniori
Haades ja Piu

Vielä yritettiin saada kuvaan koko ryhmä rämä. No, eipä siitä sitten meinannut tulla yhtään mitään. Mutta kuinka ollakaan, yhtä-äkkiä koirat pysyivätkin nanosekunnin paikoillaan:)

Ryhmä rämä
Kati & Vickan, Noora & Torsti, Laura & Roosa ja Piu, Tuula & Aramis

Loppusaldo vuoden 2011 erkkarissa omilla kasvateilla oli kyllä aivan mieletön! Neljä kasvattia oli näyttelyssä. Luokkavoitot kolmelle kasvatille, yksi serti, paras narttu -kilpailussa sijat 2 ja 3 sekä paras uros -kilpailussa sija 3 + serti. Sokerina pohjalla ROP-juniori:))

Handlereille, Kirstille ja Nooralle, suurkiitos tyttöjen esittämisestä!

Kiitokset myös näyttelytoimikunnalle erinomaisesti järjestetystä näyttelystä!

Vaikka olo oli kaikkea muuta, kun pirteä kotiuduttua, niin olihan se sitten jämähdettävä vielä telkkarin ääreen seuraamaan jännitysnäytelmää:) Aivan täydellisen näyttelypäivän kruunasi vielä jääkiekon maailmanmestaruus! HUH, mikä päivä!!

Karvapäivä

Suomen Mustaterrierit ry:n järjestämä trimmauskurssi oli eilen, lauantaina. Paikalla oli reilu määrä koiria ja ihmisiä. Oli vauvakoiraa ja aikuista koiraa. Mukavasti oli myös uusia mustisihmisiä paikalla.

Opettaja-Marille sattui torstaina vakava tapaturma. Hän vietti trimmauspäivää sairaalassa. Pikaista paranemista, Mari! Opettajina toimi Jaana ja Kirsti. Meikäläisen rooli oli sivustakatsojana tällä kertaa.

Trimmauskohteena oli Aramis. Tuula teki ihan mahtavaa työtä koiran kanssa. Opettajat tekivät malliksi toista puolta ja Tuula sitten teki itse toisen puolen. Minun rooli oli vain katsoa päältä, ottaa oppia ja pitää koiraa välillä kiinni. Aramis jaksoi hienosti seistä pöydällä, vaikka vieressä olikin mahtava likka, Miina.

Pidettiin pari taukoa ja koirat saivat kirmata pihalla. Siellä koirat sitten tutkivat toisiaan ja kakarat leikkivät. Rähinöitä ei kuulunut olleenkaan.

Tarjoilu pelasi hienosti itsepalveluperiaatteella. Ei päässyt kofeiinin puute tai nälkä yllättämään:) Paikka oli kiva, valoisa ja avara. Hyvin mahduttiin kaikki pöytien ympärille hyörimään.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle:)

 Koira näkyvissä!

 Tassut muotoillaan tarkasti, Jaana tekee malliksi toisen

 Tuula kuuntelee, pää täytyy olla neliö joka puolelta

 Jipii, valmista tuli! Komea poika!

  Väsähtänyt Soli

 Koko poppoo!

Päivä oli tosi antoisa, mukavia koiria ja ihmisiä. Kiitokset Marille tilan ja päivän ideoinnista, Kirstille ja Jaanalle opetuksesta. Lopuksi vielä Tuulalle superhyperkiitokset ihan mahtavan hienosta trimmauksesta! Nyt on yksi kasvatti valmiina debytoimaan näyttelyssä. Toivottavasti osallistujille jäi yhtä hyvä fiilis, kuin itselleni!

Päivänsankareita

Tänään Druzkaya A-pesue täyttää 4 vuotta! Äippä ja kasvattajamamma lähettää sylin täydeltä onnentoivotuksia Rudille, Tärpälle, Nitalle, Tontille ja Jopelle! Roosa on juhlinut merkkipäiväänsä kotijoukkojen kesken:)

Roosa n. 5 viikkoa

Uusi "perheenjäsen"

Perheenjäsen lainausmerkeissä, koska se ei ole koira, kissa tai lisko. Siis sellainen, joka asuu meidän huushollissa. Tämä tyyppi asustelee naapurissa kaverinsa Elton Boyn ja Putten kanssa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa: Shettis Ekslätts Queen

Leevi on menossa kesällä raviponileirille ja yrittää siellä suorittaa itselleen raviponiohjastajan kortin. Jos kaikki menee putkeen, niin saattaa olla, että parivaljakko starttaa syksyllä raveissa:) Mielenkiintoista!

Olen ryhdistäytynyt ja kerrankin jo etukäteen laitellut koiria näyttelyyn. Tällä viikolla on ollut niin lämpöiset ilmat, että koirat sai pestyä ulkona. Niinpä näyttelyyn lähtijät on pesty, föönattu ja trimmattu. Toisin kun yleensä, tällä kertaa ei ehkä mene ihan koko näyttelyä edeltävää yötä koirien laittamiseen. Jes!

Vihdoin ja viimein on myös alkamassa Etsijäkoiraliiton järjestämä alkeiskurssi. Sinne Piun kanssa lähdemme koittamaan, josko viiden kerran jälkeen läpäistäisiin ensimmäinen koe. Ohjatut tottistreenit jäävät Piun osalta nyt hetkeksi, koska tuo alkeiskurssi on tietty samana päivänä. Täytyy vaan sitten yrittää vaan itsekseen vähän yrittää pitää koiran taitoja yllä.

Kynsiä!

Voi ihme, mikä siinä voi olla niin vaikeaa aloittaa kynsien leikkuu?! No, tänään se sitten vihdoin tapahtui:) Koirat yksitellen kuistille, etteivät ehdi kurastaa tassujaan..

Aikaa tuohon kynsien leikkuuseen ei todellakaan mene paljon. Helppo homma! Mutta montakohan kynttä sitä tuli tänään leikattua? Koiria oli kaikkiaan kuusi, koska appivanhempien herrakoira on täällä naisia naurattamassa.. Eli kuusi koiraa ja niitä kynsiä per koira taitaa olla kahdeksantoista kappaletta, mikäli oikein lasken:) Ei meikäläisen matikkapää riitä laskemaan yhteismäärää, mutta jokunen kynsi tuli katkaistua. Näiden kanssa ei kynsienleikkuusta tarvitse onneksi keskustella lainkaan!

Ihanaa, kun on valoa ja aurinkoa! Tosin meidän taloa ympäröi edelleen ihan kunnon lumikinokset. Niitä on kyllä yritetty levitellä pitkin pihaa, jotta häipyisivät mokomat lumet. Metsästä löytyy edelleen lumiset polut, mutta polkujen ympäriltä lumet ovat jo osittain kokonaan häipyneet. Jihaa! Pääsee kulkemaan muitakin lenkkejä kuin samaa polkua ees ja taas!

Lumien häipyminen tietää varsinkin Kiran kohdalla omatoimista barffaamista. Milloin on syötävänä peuran kinttua ja milloin pääkalloa tai kylkiluita. Yyh! Onneksi noista omatoimiruokailuista ei mene vatsa sekaisin eikä ole mitään tukoksia tullut. Kiran makuupaikalle (siis ruokailupaikalle) jää vain kasa karvaa, kun rouvaskoira on pistellyt eväät poskeensa.

Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni kurakeleistä huolimatta ja aloittaa turkkien laittaminen. Erkkari kolkuttelee jo lähellä. Jos nyt olisi reipas ja tekisi trimmit, niin ei olisi sitten niin kovasti edellispäiville hommaa. Trimmauskurssille tälläkin kertaa menen ilman omaa koiraa. Mutta Aramis lähtee omistajiensa kanssa "koekaniiniksi":)

Pikkuhiljaa aloittelemme Vickanin kanssa treenejä. Olemme käyneen pari kertaa tekemässä makkararinkiä. Olin aivan varma, ettei tuo uskalla yksin mihinkään vieraassa paikassa. Mutta toisin kävi:) Ihmiset olivatkin NIIN huippuja! Tuli jo mieleen, että pitäisiköhän huolestua, kun joku pikkuisenkin koiraa kutsuu, niin tämä juoksee häntä suorana luokse.. Josko ensi kerralla sitten kokeillaan jo vähän hajun "ottamista". Siitä onkin jo aikaa, kun on henkilöhaun alkeita koiran kanssa tehty.. Aada on jo seitsemän ja puoli vuotias. Se oli reippaasti alle vuosikas, kun aloitettiin. Joten onhan siitä jo aikaa vierähtänyt. Onneksi itse ei vanhene yhtään!

Sisko ja sen veli näyttelyssä

Laura ja meikäläinen suuntasi taas nenät ja kirsut kohti Lohjaa. Vickan ja Haades osallistuivat pentunäyttelyyn nyt toista kertaa. Väkeä oli julmettu määrä, koska kaikki rodut olivat arvosteltavana yhtenä päivänä. Viimeksi näyttely oli jaettu kahdelle päivälle ja siltikin oli tungosta.

Suuren osan kakkosryhmää tuomaroi Anna-Liisa Reinikainen. Hän oli myös mustien tuomarina. Tällä kertaa näyttely menikin sitten juuri toisin päin kuin viimeksi. Haades oli PEK1 ilman kunnitapalkintoa ja Vickan oli ROP-pentu.

Mielenkiintoiseksi tämän teki se, että minulle tuomari höpötteli, ettei tässä vaiheessa turkista sano yhtään mitään, kun on vielä pentu. Haades jäi ilman kp:tä juurikin turkin takia:( Itse olin turkin laittanut ja tokikin otan syyt niskoilleni. MUTTA turkissa ei ollut mielestäni yhtään mitään ihmeellistä. Ihan samanlainen kuin siskollakin ja samanlainen kun edellisessä näyttelyssä:)

Molemmat saivat kyllä ihan mielettömät arvostelut! Tuomarin teksti oli kyllä melkoista suitsutusta:) Joskus näinkin.. Tosin olihan siellä negatiivistakin, liian suuret korvat:)

Yritin ottaa sisaruksista kuvia. Alla peräkkäin otetut kuvat:) Ehkä se pitää paikkansa, ettei kauneus ja äly välttämättä ole samassa paketissa!



 Tässä sitten viimeisenä zoomattuna vain Vickanin pää kuvaan mukaan:)

Seuraavan kerran sisarukset esiintyvät junnuluokassa. Pentunäyttelyt on nyt nähty:) Niin seuraava näyttely onkin erkkari. Toivoisin näkeväni siellä kasvattejani esillä. Vaikka kaikki ei voikaan voittaa, niin siellä on kuitenkin mukava käydä katselemassa koiria ja vaihtamassa tuttujen kanssa kuulumisia. Sekä tietysti tutustua myös uusiin ihmisiin. Paikka on ihan mahtava! Samassa paikassa olimme viime kesänä mustien kesäpäivää viettämässä.

Erkkariviikonloppua edellisenä viikonloppuna on trimmauskurssi, joten apujakin on tarjolla, jos erkkariin mielii. Siellä voi laittaa koiran jo valmiiksi kuosiin ammattilaisen ohjaamana. Luultavasti itsekin menen paikalle ottamaan oppia.

Lonkka- ja kyynärkuvien tuloksia puuttuu vielä yhdet tai kahdet. Kasvattajana ei pääse henkseleitä paukuttelemaan luuston terveyden osalta. Mutta enempää ei olisi voinut tehdä. Etupäät ovat olleet terveitä kolmea kyynärpäätä lukuunottamatta. Yksi kakkonen ja yhdet ykköset. Kyynärien tuloksista olen iloinen, harmittaa tietysti Emman kakkonen koiran ja omistajien puolesta. Moni kuitenkin porskuttelee menemään kakkosen tai kolmosen kyynärillä. Ei se numero koirasta ilmiasultaan sairasta tee.

Ihanaa, kun vihdoin ja viimein alkaa illallakin olla hiukan valoa. Tosin tästä lumesta on jo saatu tarpeeksi. Saisi tulla kunnon vesisade ja viedä nuo lumet mennessään! Koko talven ollaan tarvottu samoja polkuja tuolla metsässä ja tarvotaan edelleenkin. Polulta ei voi poiketa, kun uppoaa edelleenkin yli puoleen reiteen hankeen.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Jännittää, jännittää

No, niin.. Osa lonkka- ja kyynärkuvausten tuloksista näkyy jalostustietojärjestelmässä. Heidän, jotka ovat rekisteröityneen OmaKoira -järjestelmän käyttäjiksi. On se vaan kätevä!

Kaikkien koirien lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät siis Kennelliittoon. Nyt kuitenkin esim. Piun ja Ginin kyynärkuvat ovat lausumatta. Lausunnossa molempien kohdalla luki, että jalan asento on sen verran virheellinen, ettei kuvia lausuta. Olin yhteydessä Annie Limaniin, joka kuvat on katsonut. Hän uskalsi sen verran sanoa, ettei mitään isompaa häikkää ole tyttöjen kyynärissä. Huh! Luultavasi Gini ja Piu pääsevät lähiaikoina uudelleen untenmaille ja kuvaukseen:)

Piun lonkat olivat C.t lisäselvityksellä: löysät, joten uusiin kuviin mennään ehkä syksyllä. Josko ne tiivistyisivät iän myötä. Piu oli juuri viikko takaperin täyttänyt vuoden, kun nuo kuvat otettiin.

Jotta nämä kuvaukset sitten olisivat tökkineet oikein huolella, Torstin lonkat A/C kuvassa vinossa olevan lantion vuoksi. Tästä sain Annielta myös selityksen, että tuon vinoisuuden vuoksi on hankala arvostella, onko löysä vai ei. Jotta Torsti pääsee sitten seuraavan kerran sikeämmille unille. Torsti ja Piu olivat menossa näyttelyyn ja noiden pitkien varoaikojen vuoksi sisarukset eivät saaneet kunnolla tajun kankaalle laittavaa lääkitystä.

Nyt sitten jännityksellä odotan, mitä tuloksia muille koirille tulee JA ovatko kuvat onnistuneita vai ei.


Pitkästä, pitkästä aikaa oli vihdoin sen verran vähemmän pakkasta, jotta Sebu tuli tyttöjä juoksuttamaan:) Kyllä tuntuu, että meidän leidien kunto (paitsi Piu ja Vickan) on kyllä melkoisen huono. Nuo aikuiset kun eivät ole pahemmin juoksennelleet pakkasilla.

Kiitos Mellulle kuvista!

On ihan huippua, kun valoa riittää nyt jo alkuiltaan saakka! Ehtii heittää kakkoslenkin myös valoisaan aikaan:) Samoin tässä alkaa kevään edetessä taas aktivoitua myös koirien kanssa puuhasteluun.

On trimmauskurssia ja erkkaria, joihin ainakin jollain kokoonpanolla osallistumme. Treeneissä Piun kanssa ollaan melkein läpi talven käyty. Päästiin hallitreeneihin reilun kuukauden kerran viikossa, joten pakkasetkaan eivät ihan kaikkia treenejä saanut perutuksi:)

Odotan myös vihdoin Etsijäkoiraliiton alkeiskurssia alkavaksi. Tosin sinne täytyy tietty ehtiä ilmottautua ajoissa. Alkeiskurssi tulee tänne Inkooseen ja sinne yritämme päästä mukaan. Iiks, kyllä vähän jänskättää, jotta kuinka tuo menee ja pääsemmekö kokeesta läpi. Koe on heti viiden treenikerran jälkeen.