Synttärisankareita

Ensimmäinen Druzkaya-pentue täyttää 3.5. jo kuusi vuotta! Isosti onnea ja pitkää ikää Tärppä, Rudi, Nita, Roosa, Jope ja Tont:)

Pentuset ovat yhtä lukuunottamatta lähteneet maailmalle. Ritza-tyttö lähti isolle kirkolle, Helsinkiin. "Flinga" muuttaa kesäkuussa Ruotsiin. Uudella perheellä alkaa silloin kesäloma. He halusivat hakea pennun sitten, kun sille on enemmän aikaa.

Edellisviikon eläinlääkärireissu päättyi kyyneliin, kuten olin jo etukäteen uumoillut. Sininen poika lähti koiraenkeliksi vakavan kasvuhäiriön vuoksi. Etujaloissa todettiin CD (chondrodysplasia). Olin jo jostain viisi-kuusi viikkoisesta seuraillut etujalkojen kehitystä. Tämä poika ei ollut myytävänä, koska halusin olla aivan varma, ettei mahdollisessa uudessa kodissa joudu tekemään näin raskaita päätöksiä.

"Elli", "Felli", "Remu" ja "Sipi" ovat olleet uudissa kodeissaan jo reilun aikaa. Ne ovat olleet reippaita ja rohkeita pentuja. Omistajilta tulee puheluita ja viestejä, joita on ilo kuunnella ja lukea. Kaikki pennut ovat täyttäneet paikkansa ja valloittaneet uudet perheet.

Ritza viimeisenä päivänä synnyinkodissa. Rento meininki!

Tulikohan Flingan otettua liikaa:)

Nuo muovipullot on sitten pentujen mielestä ihan parhaita leluja. No, "crocksit" on kanssa ihan huippuja. Meidän kaikkien popot on täynnä pienen pieniä hampaanjälkiä:) Mutta onneksi nuo eivät ole arvokkaita eikä jäljet haittaa käyttöä.

Piun kanssa oltiin jäljellä täällä kotinurkissa. Jälki oli n. kolme kilometriä. "Karkulaiskoira" käveli kolmen kilometrin päästä tänne meidän pihalle, jossa se laitettiin autoon odottelemaan.

Jälki kulki hiekkatietä ensin metsän keskellä. Joitain satoja metrejä myöhemmin kulkusuunnastamme oikealla aukeaa todella, todella iso pelto. Pellon toisella puolella on pieni metsä ja sen takana meidän piha, jossa karkulainen odotteli.

Piu alkoi heti pellon auettua kovasti katselemaan sinne oikealle. Meni vähän matkaa eteenpäin tietä pitkin. Taas uudelleen hidasti vauhtia katsellen sinne oikealle. Sieltä suunnalta tuuli todella voimakkaasti. Hajut siis kulkeutuivat pellon poikki suoraan kohti. Mentiin ehkä viitisenkymmentä metriä edelleen tuumaillen tietä pitkin.

Loppujen lopuksi Piu päätti uskoa nenäänsä ja lähteä pellon poikki. Sieltähän kuitenkin tulee huomattavasti tuoreempaa hajua kuin jäljellä oleva haju. Tuumailin siinä, että nyt taitaa tyttö haukata liian ison palan. Ettei ehkä usko kuitenkaan riitä viemään oikoreittiä perille. Linnuntietä tästä pellolle poikkeamasta on meidän pihaan alle kilometri. Tietä pitkin olisi ollut vielä reilu pari kilometriä.

Sattuipa vielä sitten toinenkin tenkkapoo. Piu olisi halunnut mennä kuvassa vasemmalla näkyvän ryteikön läpi ja ojan yli. Mutta siitä ei vaan päässyt yli. No, koira olisi halutessaan päässyt, mutta ihmiset ei. Käveltiin sitten ojan tuntumassa, kunnes se kääntyi oikealle. Jonkun matkan päässä päästiin sitten yli.

No, lisää haasteita! Kyseinen paikka olikin sitten huomattavasti alempana ja tavallaan takaisin päin siitä, mistä Piu pellolle poikkesi. Tovin tuumailtuaan ja pienen mutakylvyn jälkeen Piu päätti sitten kuitenkin jatkaa ja ihan oikeaan suuntaan:)

Soitin kotiin Markolle, jotta ottaa "karkulaisen" ulos autosta, jotta Piu saisi varmasti nyt onnistumisen ja vahvaa, tuoretta hajua. Nämä kävelivät sitten vielä alas pihalta pellon reunaan. Olin niin ylpeä ja onnellinen! Piu vei loppumatkan reippaasti pellon poikki, mäen nyppylän yli ja toiselle pellolle, jonka laidassa karkulainen oli. Ilmaisu jäi tällä kertaa vähän minun mielestä vajavaiseksi, mutta ei sillä enää ollut merkitystä:) Saatiin erittäin onnistunut työskentely ja Piun oikomisesta johtuvasta epäröinnistä huolimatta se löysi karkulaisen. Lenalle iso kiitos kuvista!

Nyt odotellaaan, että tulee lämmin päivä. Tämäkin karvakasa pääsee pyykkiin ja trimmauspöydälle. Päivät olisivat varmasti olleet tosi lämpimiä, mutta tuuli on ollut myrskylukemissa. En tohdi pestä näin kylmällä ilmalla koiria ulkona. Ulkona on NIIN paljon helpompaa ja mukavampaa pestä koirat. Pesun jälkeen ne saa laitettua trimmaushuoneeseen vähän kuivumaan. Föönit ja muut vermeen ovat siellä, niin kaikki vaan tuntuu paljon helpommalta ja yksinkertaisemmalta.

Kohta alkaa myös Vickanin vepe-treenit. Saapa nähdä, mitä on vielä muistissa. Josko tänä kesänä onnistuttaisiin myös niissä viemisissä ja tuomisissa. Vickan ei viime kesänä vielä niin hyvin pitänyt vedessä esinettä suussa, että olisi voinut venetttä tai hukkuvaa hinata rantaan. Yritän nyt vielä enemmän jollain konstilla motivoida, jotta puruote olisi pitävä ja kunnollinen:) Muuten tuo kyllä riekkuu, repii ja kantaa kaikenlaisia leluja ja tavaroita. Vesi ja uiminen sitten tuo sen haasteen peliin:)

Höpötystä pitkästä aikaa

Olen niin ylpeä Savon leidikaksikosta! 20.4. alkaen Liila (D. Dlya Tebya) käyttää nimensä edessä BH -koulutustunnusta. Jihaa ja isot onnittelut Sara ja Liila!

Tämän lisäksi seuraavana päivänä parivaljakko osallistui luonnetestiin. Saran sanojen mukaan "katsotaan, onko aikuistumista tapahtunut sitten MH -kuvauksen". Liila suoritti MH -kuvauksen melko tarkkaan vuosi sitten. Ja toden totta, Liila selvisi hienosti luonnetestistä. Loppupisteet 155 ja laukausvarma. Huisin paljon onnea! Pisteet osa-alueittain löytyvät Liilan sivuilta.

Tämä kaksikko on monessa mukana:) Kasvattajana ei voi muuta, kun kiittää ja kumartaa!

Sain Piulle peruutuspaikan luonnetestistä Tuusulassa noin viikko ennen testiä. Mitäpä keksii narttu? No, välttääkseen mokoman koitoksen, se järjestää itsellensä juoksun:( Osallistumismaksua ei saanut takaisin juoksun vuoksi, joten lennosta sitten koira vaihtoon ja Vickan ilmoitettiin tilalle.

Testi oli 21.4. ja tuomareina Sami Kiiveri ja Tapio Eerola. Ainoa yllätys, mikä testissä tuli eteen, oli taistelutahdon puute. Vickan, meidän lauman ehdottomasti innokkain riekkuja ja taistelija ei lähtenyt yhtään leikkiin mukaan. Muutaman kerran otti hienon, höylätyn kepakon suuhun, mutta ei ryhtynyt taistelemaan. Niinpä taistelutahto lipsahti miinuksen puolelle. Tosin taistelutahtoa tarkkaillaan koko testin ajan. Omasta mielestäni arvio on oikea:) Leikkiin olisin kyllä toivonut hieman enemmän aikaa ja kepin vaihtoa johonkin toiseen leluun.

Mutta huomasi, ettei aikaa kummemmin "uhrattu". Meidän testiaika oli klo 14.20. Starttasimme kotia kohti testin jälkeen n. klo 13.20:)

Loppupisteet miinuksien (10 miinuspistettä) jälkeen 127 ja laukausvarma. Olen tyytyväinen siihen, miten koira tuon testin selvitti:) Pisteet osa-alueittain Vickanin omalla sivulla.

Pentuja majailee kotinurkissa vielä kolme, kaksi tyttöä ja yksi poika. Tällä viikolla lähdemme jälleen retkelle eläinlääkäriin:) Tulee taas harjoiteltua autoilua.

Kaksi pennuista oli visiteeraamassa työpaikallani vanhusten asumisyksikössä. Eläimillä on vaan kummallinen taito saada hyvinkin dementoituneet ihmiset "heräämään henkiin". Kun pentu laitettiin syliin, niin vanhukset heti silittivät sitä ja kasvojen ilme muuttui iloiseksi. Vaikka kommunikointikeinoa ei enää olekaan, niin jotenkin sen vaan näki, että olivat onnellisia:)

Pentujen kuvaaminen käy aina vaan haastavammaksi. Tässä muutama otos viime viikolta. Ja kyllä, meidän talon ympärillä on ihan hurjat kinosket edelleen:/

Yksi poikalapsi lähti eilen omaan kotiin Fiskarssiin. Siellä koirakavereina ovat herrat malamuutti ja komondor. Onnea matkaan!

Poika ja tytöt odottavat omia ihmisiä hakemaan heidät rakastavaan kotiin:)

Kevättä ilmassa:)

On se vaan niin mahtavaa, kun iltaisin on valoa! Olen ilta- ja yöihminen, joten vuorokauteen tulee kummasti valon myötä lisää tunteja:)

Suomen Mustaterrierit ry:n kevätkokouksessa palkittiin vuoden 2012 menestyjiä. Meidän Kira-mummo oli Vuoden Veteraani 2012. Kira täyttää ihan kohta yhdeksän vuotta, eikä ikä tätä rouvaa näytä painavan. Tässä kuva viime kesältä, kun se kävi pokkaamassa ROP-veteraani -pystin ja varasertin näyttelystä.

Onnittelut kaikille palkituille taustajoukkoineen!

Pentujen kanssa päivät katoavat vaan jonnekin. Yllätys, yllätys, ne eivät enää nuku koko päivää:) Ne juoksevat rallia sisällä ja ulkona. Lämmin auringonpaiste kyllä kannustaa kovasti viettämään aikaa pihalla pentujen kanssa. Kakarat kulkevat parivaljakkoina polkuja pitkin pois pihapiiristä. Rohkeita ja reippaita kavereita nämä kyllä ovat.

Oudot alustatkaan eivät haittaa. Ne kiipeilevät kanien häkin päälle, kävelevät pulkkaan, seisovat lumilapion lavan päällä. Harmi, ettei ollut kamera tänään mukana, kun yksi kakara istui pulkassa. Kaveri oli menossa leikkimään, mutta etujalkojen ollessa pulkassa, se lähtikin liikkeelle. Toinen istuu pulkassa ja toinen sitten antoi vauhtia:) Oli se aika hassun näköistä!

Korvat lepattaen ne juoksevat takaisin, kun niitä huutelee. Kaikkea täytyy maistella ja suurimman kinoksen päälle on pakko kiivetä, tavalla tai toisella. Alastulot ovat ihan omaa luokkaansa:) Kuka yrittää juosta alas, kuka tulee kuperkeikkaa. Kun ei tuo motoriikka ihan vielä riitä "vuorikiipeilyyn".

Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa etsivät rakastavaa kotia:)

 

Kun pennut jäävät isojen tyttöjen kanssa kotiin, ne joutuvat "putkaan". Niillä on oma huone:) Osaavat kyllä aika äänekkäästi ilmoittaa, että huutava vääryys on sulkea heidät portin taakse. Kun apua ei tule, rauhoittuvat nopeasti nukkumaan.

Help, me halutaan jo omaan kotiin:)

Druzkaya Féja "Felli" on muuttanut Tammisaareen. Siellä on kaverina sekarotuinen kääpiökoira Cindy sekä kissaleidi.

Druzkaya Feska "Elli" meni naapurikuntaan Lohjalle. Silläkin on koirakaveri, ranskanbulla sekä naapurustossa mustat Laku ja Uuno.

Druzkaya Fint "Remu" muutti Vantaalle, Korsoon. Hänellä on kaverina ja opettajana jo 12-vuotias koiraherra.

Kaikki pennut ovat kotiutuneet hyvin ja uudet omistajat ovat olleet iloisia ja onnellisia uudesta perheenjäsenestä. Haluan toivottaa kaikkea hyvää ja onnea matkaan!

Piun kanssa ollaan tehty kahden kilometrin jälki. Se meni aivan loistavasti! Olin hyvin tyytyväinen, koska nyt tällä kertaa se ilman ihmeellisimpiä kiemuroita ymmärsi, että jälki voi olla pitkä:)

Nyt on vielä parin vuorokauden vanha jälki edessä. Sitten olemmekin aika lähellä mahdollisia etsintöihin valmistavia kursseja ja jälkiä. Mikäli Etsijäkoiraliiton hallitus katsoo, että me koirakkona olemme heidän mielestään sopiva pari varsinaisiin etsintöihin, niin sitten pääsemme jatkamaan ehkä jopa valmiiksi etsijäkoiraksi.

Vickanin kanssa aloittelemme vepeä, kunhan jäät lähtee:) Tai ehkä menemme uimahalliin harjoittelemaan, kun sellainen mahdollisuus koirakerholla on.

Kevään odotusta lukijoille!

Retkellä eläinlääkärissä

Maanantaina oli pentujen ehkä elämän jännittävin päivä. Pesue pakattiin autoon ja ajelimme puolen tunnin matkan eläinlääkäriin. Joku tyyppi protestoi hetken aikaa, mutta hiljeni nopeasti. Yhtään okennusta tai "sitä itteään" ei häkistä löytynyt, kun perille saavuttiin.

Pentuset käyttäytyivät eläinlääkärissä oikein mallikkaasti:) Laitettiin sirut niskaan, joten nyt pennut saivat nimensä, tytöt: Feja, Feska, Fialka ja Favoritka, pojat: Fint, Fakel ja Frant. Kaikilla nimillä on suomen kielellä merkitys:)

Pentuja on siis seitsemän. Kymmenen niitä syntyi. Reilun kolmen viikon iässä huomasin kolmen pennun silmien olevan jotenkin erilaiset. Sitä on vaikea kuvailla, mutta mitenkään silmiinpistävää eroa silmissä ei kuitenkaan muihin verrattuna ollut.

Kiikutin neljä pentua "omalle" eläinlääkärille. Nämä mielestäni erilaiset ja yhden ei-erilaisen verrokiksi. Lääkäri katsoi silmät ja kehotti kääntymään näiden kolmen kanssa silmälääkärin puoleen, koska hän näki linssin takana pisteen/tummentuman, joka sinne ei kuulu. Kaikilla kolmella tämä näkyi molemmissa silmissä:( Onneksi jo seuraavalle päivälle sain ajan silmäspesialistille.

Sinne mukaan lähti nämä kolme pentua ja taas yksi verrokki, eri pentu kuin edelliskerralla. Reissu oli todella raskas. Pentujen silmät tutkittiin hyvinkin tarkkaan. Näillä kolmella pennulla todettiin synnynnäinen/sikiöaikainen kehityshäiriö molemmissa silmissä:( Niillä oli liian pienet silmämunat, josta johtuen silmissä oli sikiöaikaiset verisuonijäänteet vielä jäljellä. Ne ovat kiinni silmän linssin kohdalla eli pennut olivat sokeita molemmista silmistään.

Koska kehityshäiriö oli todella vakava ja ennuste näkökyvyn palautumiseksi aivan olematon, päätin, että pentuset pääsevät pois kärsimästä. Surullinen ja raskas eläinlääkärireissu, mutta en nähnyt muuta vaihtoehtoa:(

Maanantaina olimme siis eläinlääkärintarkastuksessa. Pennut tutkittiin ja kaikki ovat terveitä ja hyvinvoivia koiran alkuja. Silmät myös tutkittiin ja niissä ei todettu olevan mitään muutoksia. Niissä ei näkynyt mitään pisteitä tai muitakaan muutoksia. Hyvä niin! Oli kyllä pelottavin pentutarkki ikinä!

Pennut ovat nyt siis seitsemän viikkoa ja voivat lähteä omiin koteihinsa. Tässä vielä muutama kuva tämän päivän ulkoilureissulta. Ei tullut kunnollisia kuvia, kun oli niin hieno ilma:)

Aika rientää

Aika on mennyt kyllä hurjaa kyytiä! Pennut tulevat ensi viikolla jo luovutusikään. Kovasti ovat touhukkaita kavereita. Ulos ollaan myös päästy, kun ei ole satanut lunta vaakatasossa tai ollut kovasti pakkasta. Maanantaina pennut saavat sirut ja viralliset nimet. F-pesueelle on jo nimet valittuna:)

Vickan käy satunnaisesti pentuja moikkaamassa. Kun pennut ovat huushollissa valtoimenaan, pennut moikkaavat ohimennen äitiään koitamalla vielä imutella maitoa. Sitä ei enää juurikaan tule, mutta yrittänyttä ei laiteta:) Nappulat maistuvat, sitä menee melkoinen määrä päivän mittaan.

Tässäpä tulee sitten kuvapläjäys menneiltä viikoilta. Pentuja ei tahdo saada kuvattua muuten, kun nukkuessa. Vauhti on sen verran vikkelää ja kuvaaja surkea.

Pentuja kovasti kiinnosti pahvilaatikko, joka on meidän kissojen "leikkimökki". Kyllähän kissan mentävästä aukosta yksi mustis helposti mahtuu sisälle:)

 Yritä sitten ottaa kuvia, kun on riehulit päällä:) Milloin kukakin roikkui kiinni kameran kantohihnassa tai miksikä tuota nyt kutsutaankaan. Tässä Elli näyttää mallia:)

Pennut ovat päässeet tepastelemaan koko huushollissa. Kissat katselevat kiipelypuustaan korvat vinossa ja hyvin närkästyneen näköisinä. Miettivät varmaan, että ei kai taas lisää pikkuhirviöitä.

Isot tytöt ovat suhtautuneet pentuihin hyvin. Vickan ei niitä kummemmin vahdi, joten muut tytöt saavat myös tutustua pentuihin. Kira ja Aada mummot eivät ole kovinkaan innoissaan. Murahtelevat, jos pennut tulevat lähelle. Nuo ei kyllä pieniä murinoita tunnu tottelevan.

Tänään yksi pentu yritti ihan väen väkisin tehdä Aadan kanssa tuttavuutta. Veti hännästä, parrasta ja jaloista. Aada murisi hiljakseen alkuun. Murina syveni ja koveni, näyttelipä se etuhampaitaankin, mutta siihen komentaminen sitten tyssäsi. Myöhemmin Aada nukkuin pöydän alla pentu kaulalla:)

Vickanin veli Haades (Gårdarikets Ecco) on käynyt terveystutkimuksissa. Lonkat ovat C/C ja kyynärät 0/0. Hyperuricosuriatestin tulos oli N/N eli hyperuricosuria free (ei kanna kyseisen sairauden geeniä). Hienoa!

Vielä olisi jokunen tyyppi vailla omia ihmisiä! Tervetuloa tutustumaan pieniin venäjänmustaterrierin alkuihin:)

Paparatsi kävi kylässä

Kiitos Jani & Sari! Yksi kaveri jäi kuvaamatta. Yhtä kuvaa en taas itse kelpuuttanut mukaan. Huono kamera ja todella huono kuvaaja kahdella tyypillä siis:) Ero näkyy, mutta on kuitenkin nyt kaikista pennuista ihan itsensä näköiset kuvat.

 

Pennut jaksavat jo jonkun aikaa touhuilla:) Painivat, juoksevat, haukkuvat, murisevat ja kävelevät ympäriinsä. Ne kuulevat, kun joku tulee huoneeseen, portti aina sen verran kolahtaa. Muutama pää nousee ylös. Jos niille höpöttelee, niin kaikki heräävät ja tulevat moikkaamaan.

Hampaat ovat jo puhjenneet. Mössöä menee kolmesti päivässä, vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä aamupäiväpuuro kelpaa parhaiten. Mutta ihan parasta pöperöä on edelleen maito:) Kuten kuvasta saattaa huomata, niin baari alkaa olemaan ahdas.

Jos keli ei mene kovin kylmäksi, niin ensi viikolla lähdemme tutustumaan ulkoilmaan. En tiedä, kuinka onnistuu kymmenen kakaran paimentaminen, mutta tuskin ne kovin kauaksi ensimmäisillä ulkoilukerroilla arvaavat mennä. Ja mammakoira lähtee paimennusavuksi:)