Täyskäsi!

Ryhmä rämä visiteerasi Karjaan näyttelyssä:) Sielähän sitten kävikin oikein hyvin, ei olisi paremmin enää voinut mennä. Roosa (Druzkaya Alyi) ROP ja serti. Ottolainen nappasi viimeisen sertinstä ja tuli Suomen muotovalioksi:) Otto oli VSP. Hurjan paljon onnea ja isot kiitokset Pialle!

Paikalla oli myös Helka (Druzkaya Charodeyka) ensimmäisessä näyttelyssään. Tuomari antoi EH:n ihan hyvällä arvostelulla. Rokotti hieman pehmeästä turkista ja liikkeistä.

Kuten kuvasta näkyy, Helka iski kesken ringin juoksemisen liinat kiinni:) Ei lähtenyt edes nakin palasella liikkeelle. Eipä sitten auttanut muu, kun vetää tyttö taas liikkeelle. Siitä sitten lähtikin sellaisella ryydloikkahypyllä taas juoksemaan mukana kiltisti. Kiitos Teija ja TP!

Keli oli aivan järkyttävä. Voisi jo kuvitella eläinrääkkäykseksi! Laura asuu muutaman kilometrin päässä näyttelypaikasta ja hän kertoi, että heillä lämpötila varjossa oli 30 +. Eipä mikään ihme, että tuntui siltä, että taju lähtee. Roosa läähätti ja oli tosi voipuneen oloinen. Vaikka kuinka yritti juottaa ja pitää varjossa, olo ei tuntunut helpottavan. Ryhmäkehän jälkeen laitoin vettä letkusta niskaan ja kastelin koko turkin. Josko sitten vähän helpotti!

Edelleen niitä viileämpiä ilmoja odotellen!

Ensi lauantaina sitten tavataankin isommalla poppoolla! Toivottavasti lämpötila laskisi sellaisen kymmenen astetta, vähintään. Aurinko saisi kanssa pysyä poissa!

Kotia vailla

Kasvattini C-pentueesta, s. 18.7.2009, etsii kotia. "Sara" palautui minulle perheessä tapahtuneiden olosuhteiden muutosten pakosta.

Sara on iloinen ja reipas tyttö. Se on ollut tähän saakka terve. Tytöllä on rokotukset kunnossa. Sara on rekisteröity ja sirutettu. Lonkkakuviin ollaan mahdollisuuksien mukaan menossa, kun tulee vuosi ikää eli parin viikon sisällä.

Sara on keskikokoinen narttu. Varsinkin, kun vertaa omiin tyttöihin:) Nuo kun ovat sitten sieltä suurimmasta päästä.

Yritän saada otettua Sarasta kunnollisia kuvia. Kuvia on kyllä otettu jo melkoinen määrä, mutta julkaisukelpoisia ei ole. Sara on ehtiväinen neiti, joten kuvat ovatkin sitten sen näköisiä:)

Annan mielelläni lisätietoja. Yhteystiedot ja lisätietoja Sarasta löytyy täältä. Tervetuloa tutustumaan!

Näytelmiä

Huh, hellettä! Ei pitäisi valittaa lämpimästä ilmasta, mutta liika on aina liikaa. Ainakin minulle!

Tämä viikonloppu onkin ollut aikamoista hässäkkää. Hoitolassa on joka kämpässä asukkaita, joten työtä riittää. Pidemmät lenkit onkin jäänyt iltaan. Turha kiusata koiria kuumassa paahteessa, ehtiihän sitä illallakin pitkälle kävelylle, kun valoakin vielä riittää.

Otto ja Ali kera Pian ja Johanna visiteerasivat trimmaussession merkeissä. Laiteltiin Ottoa näyttelykuosiin. Alla onkin sitten kuva, kuinka nuo aikaa keskenään kuluttivat:) Montakohan koiraa mahtaa kuvassa olla?

Saatiin uusi kamera ja pitihän sitä tietysti testata, toimiiko. En tosiaan osaa sitä yhtään käyttää, mutta tällainen otos tuli meidän tomaatista. Vähän huippua, tomaatit alkavat kypsyä! Tuollaisia tomaattiryppäitä tuossa amppelissa on monia. Nam, pian pääsee maistamaan!

Oltiin Forssan Tammelassa Roosan ja Ottolaisen kanssa näyttelyssä. Roosa oli VSP ja sai ensimmäisen sertinsä:) Näyttely oli Roosan kolmas. Kahdesti ollaan oltu erkkarissa.

Otto ERI ja AVK1, PU3. Onnittelut ROP-koiralle Ossille ja serti-Borikselle! Sekä Roosan että Oton arvostelut olivat oikein hyvät.

Otto visiteerasi vielä Porin KV-näyttelyssä. Siellä oli tuomarina rouva Kärdi Eestistä(?). Hän on tunnetusti tosi tiukka tuomari. Otto sai häneltä EH:n. Arvostelu oli kyllä ihan loistava, mutta sijoituksen ilmeisesti tiputti se, että tuomari olisi toivonut pidemmän kaulan ja reilummasti polvikulmaa. Makuasioita:) Aiemmissa arvosteluissa kumpaakaan ei ole mainittu. Tosin Oton pää ilmeisesti kasvoi yön aikana. Lauantaina se oli pieni kokoon nähden ja tänään sitten hyvä, leveä pää:)

Onnittelut Porissa menestyneille, Nitalle ja Ossille kotijoukkoineen!

Forssan näyttelypaikka oli kyllä ihan huippu! Olin jo valmiiksi asennoitunut siihen, että kuumuus on meikäläiselle kuolemaksi. Mutta ei:) Aivan mahtava, hoidettu, valtava nurmikenttä ja isoja, kuulemma yli 200 vuotta vanhoja lehmuksia varjostamassa. Varjoisia paikkoja ei tarvinnut etsiä, niitä oli tarjolla ihan yllin kyllin jokaiselle. Oli tilaa ja avaruutta. Meidän kehä oli kokonaan varjossa:) Tuonne lähtee hyvillä mielin toisenkin kerran.

Kuvassa Otto ja Roosa. Huomaa kyllä, ettei voisi vähempää kiinnostaa:)

Roosa ja handleri. Ei ole mitään hajua, mikä naurattaa!
Otto ja Pia meidän pihamaalla

Parivaljakko Forssassa

Ensi viikonloppuna ryhmä rämä lähtee Karjaalle. Olen menossa jo aamusta talkoilemaan. Inkoon koirakerho on yksi näyttelyjärjestäjistä.

Sitten muistutan vielä kesäpäivästä. Paikka on Hämeenlinnan Kennelkerhon maja, Kennelhovi, joka sijaitsee Rengon kunnassa Suvipielisen rannassa n. 10 kilometriä Hämeenlinnasta. Kartta, joka ei ole häävi, mutta jotain kuitenkin. Mukavasti on porukkaa tulossa!

Zornoi-foorumilla on asiasta keskustelua Yleistä -otsikon alla. Te, jotka olette paikalle tulossa, käykäähän kurkkaamassa. Siellä voi myös kertoa, jos on jotain erityistoiveita, mitä haluaisitte tältä kesäpäivältä. Kertoilemme siellä myös, mitä tuleman pitää:)

Viileämpiä ilmoja odotellen:)

Pulinaa

Unohtuipa tietysti kirjoitella siitä kesäpäivästä, joka on siis heinäkuun17. päivä. Käykäähän täällä kurkkaamassa tietoja. Syömme nyyttäriperiaattella ja Kirsti on laatinut tuonne listaa, josta kukin voi käydä valikoimassa tuomisensa. Keskustelupalsta vaatii rekisteröitymisen. Jos se on ylivoimaista, minulle voi myös ilmoittaa, niin käyn sitten "kertomassa" tuolla palstalla, mitä kukakin tuo tullessaan. Päivästä tulee varmasti mukava!

Täällä metsässä eläessä täytyy tottua lähes kaikenlaisiin elukoihin. Mutta eräs aamupäivä oli ikimuistoinen!

Meillä kuuden hengen perheessä noita menopelejä pienessä tuulikaapissa riittää. Ajattelin sitten eräänä päivänä vähän raivata ylimääräisiä kaappiin ja roskikseen. Siinä kenkiä siirrellessäni huomasin, että kenkien alla oli sellainen poikien kumikäärme.

Sen ihmeempiä ajattelematta jatkoin kenkien karsimista. Mutta jostain syystä tuntui, että syrjäsilmällä huomasin jotain liikettä. Käännyin katsomaan, ei mitään. Sama toistui vielä toisen ja kolmannen kerran. Sitten jäin katselemaan sitä kärmestä. Jumankekka, se luikertelee!!

En sentään noita matelijoita kummemmin säikähdä, joten tein tilannekatsauksen. Jep, rantakäärme, äkkiä ovi sisälle kiinni ja miettimään, että miten sen saisi pihalle. Käteen en sentään otusta hirvinnyt ottaa. Kärmes oli lähellä ulko-ovea, joten fiksuna ajattelin hätistää sen ovesta ulos.

Mutta tämä kärmes oli minua ovelampi. Se keksi kiivetä komeron sokkelia pitkin ylös ja menikin sitten kaapin alle. Ou nou!

Meidän pitikin sitten lähteä poikien kanssa liikkeelle, joten jätin (silläkin uhalla, että Kira on takaisin tullessani ulkoiluttamassa itseään) ulko-oven auki. Josko käärme-rukka osaisi ulos. Kissat telkesin sisälle, etteivät ne tapa käärmettä.

Tultiin kotiin ja pyysin Mikkoa irrottamaan lattialistat ja sen sokkelin laudan, jotta päästetään käärme pois vankilastaan. Yllätys, yllätys! Kärmes oli poissa! Ehkä se olikin sitten niin fiksu, että hulinan loputtua luikersi samaa tietä takaisin ja ulos. Sen koomin ei ole käärmettä näkynyt.

No, poikien kommentit. Leevi 11 v ja Markus 12 v totesivat minulle, että "Äiti hei, luuletko toisaan, että MEILLÄ on jotain kumikäärmeitä". Ööh, mielestäni olen nähnyt kaiken maailman kumiötököitä meillä vaikka kuinka paljon.

Mikko 16 v. "Äiti, en usko, että täällä on mitään käärmettä ollut. Ihan turhaan piti tehdä työtä ja irrottaa KAKSI listaa seinästä ja laittaa ne takaisin."

Onneksi sentään Markus ja Leevi "pelastivat" ädin oletettavalta sekopäisyydeltä. Tullessaan kotiin, pojat ensimmäisenä kysyivät, että vieläkö se käärme on tuolla alla. He kun (onneksi) näkivät sen sinne luikertelevan.

Onhan meillä joitain hiirenraatoja ollut terassilla. Kissat ovat tehneet tehtävänsä! Niin, pari pääskystä päätti lentää sisälle taloon! Isuin sohvalla ja yht'äkkiä kaksi pääskystä lenteli olohuonessa. Muuten ei ollut hätää, mutta nuo perkuleen kissat olivat heti valmiina hyökkäykseen. Ensin piti ottaa kissat kiinni ja vasta sitten miettiä, kuinka saadaan linnut takaisin pihalle.

Herätimme viikonloppuna pojat yöllä katsomaan kiiltomatoja. Niitä on meidän pihapiirissä aika paljon. On ne vaan hienoja, ihan kuin jotkut led-lamput palaisivat tuolla hämärässä.

Tällaista täällä maalla, ei ehdi pitkästymään:)

Kesä ja töitä

Meillä on vietetty leppoisia kesäpäiviä. Tosin ei voi valittaa ainakaan, että olisi ollut hellettä. Toisaalta ihan kiva, pystyy sentään olemaan ulkona:)

Piun kanssa ollaan käyty kerran viikossa pentukoulussa. Nyt alkaa tyttö pikkuhiljaa tajuta, että voi sitä liikkua ja touhuta ilman muuta laumaa. Olemme myös käyneet autoilemassa ja kävelyllä Inkoo cityssä. Tosin siellä harvakseltaan liikkuu muita päiväaikaan. Toisaalta, onhan se ihan kiva, että tuo kulkee rauhallisesti eikä sinkoile sinne tänne. Saa nähdä, kuinka kauan:)

Oltiin Kiran kanssa myös pitkästä aikaa pk-tottistelemassa. Ihan positiivisella mielellä jatketaan harjoituksia. Se on vaan kurja juttu, että asiakkaat "häiritsevät" näitä treenikuvioita. On oltava tonteilla, kun karvakorvat tulevat hoitoon:)

Inkoossa oli jokin aika sitten BH-koe. Olin katselemassa ja taas alkaa iskeä kipinää, josko sittenkin... Onnea vielä Pia ja Rudi! Se meni upeasti! Canidaen koe oli hienosti järjestetty:) Kenttä oli hyvässä kunnossa eikä koirakoille ollut mitään ylimääräisiä häiriöitä. Keli oli tosi lämmin, mutta hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat auringon paahteessa mennä.

Heinäkuun viikonloput ovatkin sitten buukattuja koirakarkeloihin. Ollaan menossa Roosan ja Ottolaisen kanssa pariin näyttelyyn. Sokerina pohjalla on sitten puuhapäivä Hämeenlinnassa. Oikein mukavasti on Druzkaya-koiria omistajineen ilmoittautunut mukaan. Ihana nähdä osaa koirista ja omistajista pitkästä aikaa. Osa taas visiteeraa säännöllisen epäsäännöllisesti täällä metsässä.

Otto on toipunut hienosti ristarileikkauksesta ja palaa näyttelykehään. Saapa nähdä, josko saataisiin poitsulle muotovalion arvo tänä kesänä. Jos ei tärppää, niin jatketaan harjoituksia.

Työrintamalla pitää kiirettä. Ihmiset reissaavat lomillaan ja karvakorvat tulevat tänne lomailemaan. Ihan kiva, että asiakkaita nyt taas on enemmän. Onhan tämä vähän sellaista kausiluontoista hommaa. Loma-ajat on kiireistä aikaa:)

Onneksi sentään nyt on pitkälle iltaan tai oikeastaan yöhön valoisaa. Tuntuu, että saa vuorokauteen monta tuntia lisää aikaa. Minusta tulee kesällä varsinainen yöeläjä:)

Laitetaan loppuun sitten muutama kuva Nalasta. Hän on joka paikassa mukana touhuamassa:) Kira katselee, jotta mitähän tuo pikkukissi nyt on saanut päähänsä.. Kaikki ohuet johdot on Nalan mielestä ihan huippuja. Niitä voi tassuttaa tai pureskella.

Nala on myös mielellään ulkona, mutta ei yleensä lähde pihasta pidemmälle. Muutaman kerran on juossut puuhun, kun koirat lähtevät perään.

Luulen kyllä, että nuo kissat tekevät ihan tahallaan koirille kiusaa. Koirat antavat kissojen olla ihan kaikessa rauhassa, kun ne kävelevät, istuskelevat tai muuten vaan puuhastelevat. Yht'äkkiä kissa(t) ottavat kauhean spurtin juosten koirien naaman edestä. No, tietysti nuo pöhelöt lähtevät perään ja kissat sinkoavat puuhun.

Tällä tyylillä pääsee sisälle:)

"Keppiä" ja porkkanaa

Vihdoin ja viimein olen sentään jotain saanut puuhasteltua Piun kanssa. Piu on ehdollistettu naksuttimen, kuten varmaan jo olen aiemmin maininnut. Mainio kapistus siinä mielessä, että pystyy kertomaan nopeasti ja oikeaan aikaan koiralle, että just noin, tuota sinulta odotin ja halusin.

Olemme Piun kanssa ottaneet kuvioon mukaan myös kosketuskepin. Aika uskomatonta, miten nopeasti pentu oppii. Värkkäsin itse kepakon paksusta neulepuikosta ja kissan pehmopallosta. Hyvin toimii:) Tosin kepakko ei ole riittävän pitkä, mutta siihenkin on jo ratkaisu. Teleskooppivarsi:)

Piu oppi jo ensimmäisessä treenisessiossa, mitä häneltä odotetaan. Ensin tietysti kuono osui vähän sinne sun tänne. Siitä muutamia kertoja naksu ja palkka. Piulle en anna kädestä namia vaan nakkaan sen ruokakuppiin. Tuo ahnepossu saattaa ottaa vaikka sormen palkaksi.

No, sitten lakkasin naksauttamasta, jos kuono osui kepakkoon. Se oli jännä huomata, kun kuono kosketti keppiin, koira jäi katsomaan.. Haloo!?! Miksi ei tule naksua? Kokeili uudelleen ja pysyttelin passiivisena. Muutama kerta, ja kappas, kyllähän se kirsu osui siihen palloon:)

Tämän jälkeen ei sitten enää paljon harhatökkäisyjä tullut, vaan täsmällisesti kuono tökkäsi palloon. Tosin kyllähän Piu välillä kokeilee, että ollaanko tarkkoina ja tökkii vähän mihin sattuu.

Kosketuskepin lisäksi ollaan harjoiteltu luopumista. Eli kädessä on nakkeja eikä niitä saa tökkimällä, raapimalla eikä puremalla. Kun kuono ja tassut pysyy hetken pienen matkan päässä, niin sitten naksu ja nami. Ihme kyllä, ahne kakkiainen oppi tämänkin muutaman minuutin treenillä.

Kontaktia ollaan myös harjoiteltu. Olemme ylittäneet suunnattoman esteen! Piu malttaa pysyä poissa ruokakupilta pienen hetken ja hyvässä kontaktissa. Jihaa!

Alla olevassa kuvassa on kontakti kohdallaan, mutta asento on kaikkea muuta. Voi taivas, mikä järkytys oli nähdä kuvissa mukamas kunnolliset perusasennot. Tässä onkin sitten haastetta kerrakseen! Tuo koira istuu hassusti eikä takapuolen päällä ja melkolailla vinossa. Ohjaajalle pyyhkeitä! Keppijumpaa:)

Pyörähdettiin Nitan (Druzkaya Almaz) kanssa näyttelyssä. Tuomarointi oli kautta linjan melko tiukkaa. Ehdittiin muutama rotu katsoa ennen omaa vuoroa ja EH:ta tuomari tiputteli melkein jokaiselle koiralle. Jos ihan kartalla olen, niin rotuja taisi mennä kolme ja ERI:t oli yhden käden sormilla laskettavissa.

Nita sai todella hyvän arvostelun, mutta tuomari tykkäsi hänen olevan liian kapea. No, Nita ei olekaan mikään isoluustoinen ja massava koira. Ei se kuitenkaan ole mikään rimpula:) EH:n tuomari kuitenkin antoi, johon olen ihan tyytyväinen. Tuomari arvioi liikkeet, pään, turkin, silmät, purennan ja tempperamentin erinomaisiksi, joten ei mitään valittamista:)

Lopuksi vielä muistutus Druzkaya, Bojai ja Zornoi -koirien "puuhapäivästä", joka on heinäkuun 17. päivä Hämeenlinnassa. Vielä voi ilmoittautua mukaan!

"Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti"

Oheisilla sanoilla alkoi Tommy Wirénin luento täällä Inkoossa. Olihan taas ihan huippua! Tommy ja Jaana osaavat asiansa ja ovat ihan huippuja työssään. Tällä kertaa sessio oli kaksi päiväinen. Lauantaina oli luento ja sunnuntaina käytännön harjoittelua koiran kanssa.

Kertaus on opintojen äiti:) Luento oli osittain samaa asiaa, kuin viimeksi. Mutta niin mielenkiintoista ja tärkeää. Osa taas oli käytännönläheisempiä neuvoja seuraavaa päivää varten. Mukaan käytännön harjoitteluun mahtui kymmenen koirakkoa.

Mutta mitä jäi päällimmäisenä mieleen Tommyn luennosta? Ensinnäkin fyysisellä pakotteella ei koiran koulutuksessa välttämättä pitkälle pötkitä. Toiseksi se, millä koiraa palkitaan, täytyy olla koiran mielestä NIIN iso juttu, että sitä kannattaa "havitella". Eli ansaita jollain se herkkupala tai mikä se palkkio sitten ikinä onkaan.

Ruoka on helpoin tapa palkita koiraa, ainakin omasta mielestäni. Okei, koira on nirso, ei syö, ei kelpaa namit. Mitäs sitten? Koira on eläin ja syö ihan taatusti, ennemmin tai myöhemmin. Tällä en tarkoita kirjaimellisesti sitä, että koira täytyy pitää ruoatta:)

Miksi koira tekisi yhtikäs mitään makupalan eteen, jos se saa niitä ihan muuten vaan? Jos koiran olisi ansaittava joka ikinen suupala, niin kyllähän se pikkuhiljaa alkaa toimia. Koiran olisi tehtävä aina jotain ruokansa eteen. Ruoka (eikä mikään muukaan syötävä) ei tule ilmaiseksi.

Tärkeä asia, joka myös jäi mieleen, oli vahvisteen osa-alueet. (Vahviste = palkkio)

Ajoitus (tässä on yleisin kompastuskivi ohjaajalle). Vahviste tulee siis antaa välittömästi, kun koira tekee sen, mitä siltä odotettiin.

Vahvistetiheys. Kun on koiralle uusi asia, vähintään 12 vahvistetta (esim. namia) minuutissa. Tämä tarkoittaa n. 5 sekunnin välein palkkio koiralle.

Kriteeri. Vain ja ainoastaan kriteerit täyttävä käytös palkataan. Kriteeriä on muutettava, kun kaksi harjoitusta on onnistunut 80 %:sesti.

Miten tähän sitten päästään? Siinäpä se onkin:) Harjoittele, tulet paremmaksi! Ei se muuten onnistu. Ohjaajan on harjoiteltava mekaanisia taitojaan, tarkistettava JOKAISELLA koulutuskerralla, että välineet ovat käsillä (palkat, naksu, kosketuskeppi tms.). Tärkeätä on myös tarkistaa, että palkkio kelpaa koiralle.

"Kyllä se kotona osaa". Tuttua, vai mitä:) Tämä on myös yksi kompastuskivi. Kun koira osaa jonkun jutun (esim. maahanmeno) tutussa, rauhallisessa paikassa joka kerta, se ei tarkoita sitä, että se onnistuu myös koulutuskentällä tai missään muualla.

Koiran ajatuksissa tuttu maahanmeno voi olla melkeinpä ihan uusi temppu uudessa, vieraassa ympäristössä. Niinpä, harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Erilaisissa paikoissa, oikealla ajoituksella ja vahvistetiheydellä. Uusi paikka vaatii ehkä tiheämpää palkkaamista kuin tuttu paikka.

Tästä asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon! Tietoa on runsaasti myös netistä luettavissa. Suosittelen lämpimästi Tommyn luentoja!

No, meillä ei ole ongelmaa, etteikö ruoka maistuisi. Piu on ehdollistettu naksuun ja seuraava tavoitteeni on kosketuskeppi. Mahdollisuudet ovat kuulemma rajattomat. Ööh, tässä tuleekin sitten omat taidot olemaan koetuksella. Varmasti virheitä tulee tehtyä ja monta juttua sössittyä, mutta mie harjoittelen, tulen paremmaksi:)

Sunnuntaina olikin sitten käytännön vuoro. Ah, niin mielenkiintoista, taas kerran. Sielläpä sitten harjoiteltiinkin ohjaajan mekaanisia taitoja. Pareittain siinä oltiin, toinen oli ohjaaja ja toinen koira. "Koiralla" oli kädessään kertakäyttömuki, joka esitti koiran suuta. Sinne sitten niitä makupaloja nakeltiin:)

Selvästi oli havaittavissa se, että jokaisella harjoituskerralla namien määrä kupissa lisääntyi edellisestä. Harjoittele, tulet paremmaksi!

Seuraavaksi mukaan kuvioon tulivat välineet. Ohjaajalla oli namien lisäksi naksu. Kuvio meni niin, että naksu, perusasento, käsi taskuun ja nami kippoon, perusasento, naksu jne. Eli naksun täytyi tulla joka kerralla ennen kuin käsi liikahti yhtään kohti taskua. Niin, ja ne namit ei kovin nopeasti sieltä rullalle kiedotusta pakastepussista ehdi koiran suuhun:)

Eikä tässä vielä kaikki:) Mukaan otettiin sitten vielä kosketuskeppi. Eli ohjaajalla oli namit, naksu ja kosketuskeppi. Näillä sitten taas treenattiin niitä mekaanisia taitoja. Ja kyllä, tulokset paranivat kerta kerralta. Tai siis namien määrä siellä kipossa. Ohjaajan piti myöskin tarkkailla, että mihin se "koira" sillä mukillaan osuu. Jos sattui osuma kosketuskepin varteen, siitähän ei tietenkään pitäisi tulla naksautusta eikä palkkaa (kriteeri ei täyty). Kosketus täytyy osua oikeaan kohtaan, josta se palkka tulee.

Mukana olleet kymmenen koirakkoa olivat hyvin eri tasoisia. Ohjaajia oli etukäteen kehoitettu miettimään, että mitä he koulutussessiolta odottavat, toivovat ja haluavat oppia. Valitettavasti vain kahdeksan kymmenestä oli etukäteen asian miettinyt. Kaksi koirakkoa olivat ihan täysin sellaisia, joita ei ollut naksuttimelle ehdollisettu. Eli näiden kanssa lähdettiin ihan alusta liikkeelle. Harmi sinänsä, koska tuota voisi oikeasti harjoitella kotona jo ennakkoon.

Kuusi koiraa oli ehdollistettu naksulle, mutta vieras paikka (koiralle uusi asia) teki sen, ettei ehdollistuminen ihan helposti tullut esiin. Tiedä sitten, oliko huonot namit vai oliko ehdollistumista harjoiteltu vain kotona?

Ai niin, koulutussessiot ovat oikeasti lyhyitä! Ei mitään puolen tunnin tahkoamsta. Uutta asiaa tehdään vain joitakin minuutteja kerrallaan. Sitten koira lepäämään, esim. autoon, jos ollaan kentällä. Jonkun ajan päästä uusi jonkun minuutin kestävä sessio. Koira ei jaksa ja ohjaajalla alkaa keskittyminen lipsua. Tulee palkattua huolimattomasti, liian hitaasti tai virheellisestä toiminnasta.

Tästä riittäisi juttua vaikka kuinka valtavasti! Ehkäpä tätä vuodatusta ei kukaan jaksa loppuun lukea, mutta olenpahan ainakin saanut tyhjentää päässä pyöriviä ajatuksia:)

Täältä löytyy lisätietoja Tommyn ja Jaanan koulutuksista sekä hyviä linkkejä naksutinkoulutuksesta sekä myös sen historiasta. Kannattaa kurkata!

Muutama kuva vielä tähän loppuun. Viime viikolla Nita (Druzkaya Almaz) kävi "siskonsa" Iitun (Druzkaya Dvizhenie) kanssa trimmissä. Nitalle värkättiin näyttelytrimmiä ja Iitulta otettiin turkki koneella pois.

Kesätukan kävi leikkauttamassa myös Emma (Druzkaya Dragotsennaia).

Nita

Iitu ja Nita
Piu (Druzkaya Derzhava)

Helka (Druzkaya Charodeyka) söpöstelee:)

Helkaa naurattaa!

Ystävykset Simba ja Nala

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!