Aivan mahtava perhe, Joachim, Sandra ja pikkuinen vauva, kävivät katsomassa Saraa maanantaina kauppareissulla. Tiistaina juttelimme päivällä puhelimessa. Ja kävi niin hyvin, että Joachim kävi vielä tiistai-iltana Saran hakemassa heille.
He viettivät illan, yön ja keskiviikkopäivän kahdestaan. Sandra, vauva ja Kaapo-airis tulivat kotiin tutustumaan uuteen perheenjäseneen myöhemmin keskiviikkona. Tähän saakka kaikki on mennyt hienosti:) Sara on nyt koeajalla ja katsellaan, kuinka siellä lähtee arki sujumaan.
Mikäli jostain syystä homma ei mene suunnitelmien mukaan, Sara tulee sitten takaisin synnyinkotiisa. Onneksi on vielä plan-B olemassa, mikäli elämä ei lähde sujumaan. Uskon ja luotan siihen, että tämä perhe on Saran oma:)
Kiitos kaikille teille, jotka halusitte tarjota Saralle kodin!
torstai 22. heinäkuuta 2010
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Kesäpäivä
Ihan ensimmäiseksi isot 1-vuotisonnittelut kaikille C-pentueen vekaroille, Saralle, Lunalle, Helkalle, Muskalle, Zarolle, Aramikselle, Ozzylle ja Lakulle! Niin se aika vaan rientää ja pienistä palleroista on tullut melkein aikuisia koiria. Kiitokset myös koirien omille ihmisille!
Kesäpäivä Suvipielisellä oli aivan mahtava! Kiitokset organisaattoreille, Kirstille ja Jaanalle! Päivä oli kaikin puolin antoisa ja rento. Mukavaa yhdessä oloa ja kuulumisen vaihtoa:) Koirien kanssa tottistelua, vinkkejä ja ajattelemisen aihetta. Olimme myös "näyttelyssä". Kävimme läpi, miten koiraa tulisi esittää ja mitä on otettava huomioon jo ennalta, kun miettii ilmoittavansa koiran näyttelyyn.
Ja olihan meillä "BH-koe" myös:) Taru ja Sari koirinensa tekivät harjoitusmielessä kokeen. Molempien pulssi vissiin hipoi kahta sataa, vaikka oltiinkin tutussa porukassa eikä ollut oikeaa tuomariakaan paikalla. On se vaan outo juttu tuo jännittäminen!
Ilmapiiri oli rento ja hyväntuulinen. Monet tapasivat ensimmäistä kertaa näin monia mustia omistajineen. Paikalla oli yli kaksikymmentä koiraa omistajineen. Söimme nyyttäriperiaatteella. Ruokaa oli riittävästi ja se oli herkullista! Kiitos jauhopeukaloille ja salaattien tekijöille.
Druzkaya-koiria oli paikkalla kaikista pentuesta. Huippua! Ihmiset tapasivat toisiansa ja saivat vaihtaa kokemuksiaan koirista. Paikalla oli A-pentueesta Nita ja Rudi, B-pentueesta Seppo ja Gini, C-pentueesta Muska ja Laku ja D-pentueesta kaikki tytön tylleröt, Emma, Liila, Iitu ja Piu. Kiitos heidän omille ihmisilleen, että pääsitte tulemaan!
Paikka oli aivan mahtava! Kennelhovi oli metsän siimeksessä järven rannalla. Melko lämmin ilma ei kuitenkaan ollut haitaksi. Varjoa oli riittävästi ja koirat saivat välillä käydä pulahtamassa järveen. Rakennuksessa oli keittiö ja tilava huone pirttipöytineen. Pihalla oli grillikatos. Tulimestarina taisi toimia Lauri. Hiillos oli ruoka-aikaan parhaimmillaan!
Toivomme, että saamme palautetta kasvattien omistajilta tästä tapahtumasta. Mitä haluaisitte lisää, mitä vähemmän, erityistoiveita. Voimme suunnitella vastaisuudessa uuden tapahtuman ja palautteiden kautta miettiä, mitä siellä tehtäisiin.
Laitan muutamia kuvia tähän loppuun. Koirat eivät ole missään edustuskuosissa. Osa on jo käynyt uimassa, ovat märkiä tai itsekseen kuivumassa olevassa turkissa. Eli lomalaisia:)
Koko jengi yhes koos:)
Näyttelytreenissä Muska
Iitu (6 kk) tottistelee
Ginin hampaat "tuomarin" syynissä
Liila (6kk) ja "näyttelyssä" juoksemista
Seppo (1,5 v)
Seppo ja Laura perusasennossa
Seppo välitunnilla
Koiran palkkaamisen harjoitus.
Kati ja Laku perusasennossa (1 v.)
Seuraamisharjoitus, Alek ja Jaana
Merlin (9 kk) seuraamisharjoitus
Taas välitunnilla
Kesäpäivä Suvipielisellä oli aivan mahtava! Kiitokset organisaattoreille, Kirstille ja Jaanalle! Päivä oli kaikin puolin antoisa ja rento. Mukavaa yhdessä oloa ja kuulumisen vaihtoa:) Koirien kanssa tottistelua, vinkkejä ja ajattelemisen aihetta. Olimme myös "näyttelyssä". Kävimme läpi, miten koiraa tulisi esittää ja mitä on otettava huomioon jo ennalta, kun miettii ilmoittavansa koiran näyttelyyn.
Ja olihan meillä "BH-koe" myös:) Taru ja Sari koirinensa tekivät harjoitusmielessä kokeen. Molempien pulssi vissiin hipoi kahta sataa, vaikka oltiinkin tutussa porukassa eikä ollut oikeaa tuomariakaan paikalla. On se vaan outo juttu tuo jännittäminen!
Ilmapiiri oli rento ja hyväntuulinen. Monet tapasivat ensimmäistä kertaa näin monia mustia omistajineen. Paikalla oli yli kaksikymmentä koiraa omistajineen. Söimme nyyttäriperiaatteella. Ruokaa oli riittävästi ja se oli herkullista! Kiitos jauhopeukaloille ja salaattien tekijöille.
Druzkaya-koiria oli paikkalla kaikista pentuesta. Huippua! Ihmiset tapasivat toisiansa ja saivat vaihtaa kokemuksiaan koirista. Paikalla oli A-pentueesta Nita ja Rudi, B-pentueesta Seppo ja Gini, C-pentueesta Muska ja Laku ja D-pentueesta kaikki tytön tylleröt, Emma, Liila, Iitu ja Piu. Kiitos heidän omille ihmisilleen, että pääsitte tulemaan!
Paikka oli aivan mahtava! Kennelhovi oli metsän siimeksessä järven rannalla. Melko lämmin ilma ei kuitenkaan ollut haitaksi. Varjoa oli riittävästi ja koirat saivat välillä käydä pulahtamassa järveen. Rakennuksessa oli keittiö ja tilava huone pirttipöytineen. Pihalla oli grillikatos. Tulimestarina taisi toimia Lauri. Hiillos oli ruoka-aikaan parhaimmillaan!
Toivomme, että saamme palautetta kasvattien omistajilta tästä tapahtumasta. Mitä haluaisitte lisää, mitä vähemmän, erityistoiveita. Voimme suunnitella vastaisuudessa uuden tapahtuman ja palautteiden kautta miettiä, mitä siellä tehtäisiin.
Laitan muutamia kuvia tähän loppuun. Koirat eivät ole missään edustuskuosissa. Osa on jo käynyt uimassa, ovat märkiä tai itsekseen kuivumassa olevassa turkissa. Eli lomalaisia:)
Druzkaya-koirat omistajineen
Edessä Taru & Nita ja Iitu, vasemmalta Sara & Liila, Paavo ja Petra & Rudi ja Muska,
Sirpa & Emma, Kati & Laku + Piu, Mirja & Gini ja Laura & Seppo
Koko jengi yhes koos:)
Näyttelytreenissä Muska
Iitu (6 kk) tottistelee
Ginin hampaat "tuomarin" syynissä
Liila (6kk) ja "näyttelyssä" juoksemista
Seppo (1,5 v)
Seppo ja Laura perusasennossa
Seppo välitunnilla
Koiran palkkaamisen harjoitus.Minuutti aikaa, kuinka monta namia
ohjaaja ehtii laittaa "koiran suuhun"
Sara, Sirpa, Taru ja Tuire
Kati ja Laku perusasennossa (1 v.)
Seuraamisharjoitus, Alek ja Jaana
Merlin (9 kk) seuraamisharjoitus
Taas välitunnillaVasemmalla Gini, edessä Seppo ja takana Liila
Taru & Nita ja Sari & Boris ilmoittautuvat
Boris ja Sari
Taru ja Nita 
Hauskaa oli, toivottavasti oli muillakin! Laittelen lisää kuvia, kunhan saan ne tänne Inkooseen. Jos osallistujat omista koiristaan haluaa kuvia, lähetän mielelläni. Kyselyt voi laittaa sähköpostiini. Yhteystiedot nettisivuilla. Niitä viileämpi kelejä odotellen, edelleen!
Taru & Nita ja Sari & Boris ilmoittautuvatBH-kokeeseen
Boris ja Sari
Taru ja Nita Nitan palkka
Hauskaa oli, toivottavasti oli muillakin! Laittelen lisää kuvia, kunhan saan ne tänne Inkooseen. Jos osallistujat omista koiristaan haluaa kuvia, lähetän mielelläni. Kyselyt voi laittaa sähköpostiini. Yhteystiedot nettisivuilla. Niitä viileämpi kelejä odotellen, edelleen!maanantai 12. heinäkuuta 2010
Täyskäsi!
Ryhmä rämä visiteerasi Karjaan näyttelyssä:) Sielähän sitten kävikin oikein hyvin, ei olisi paremmin enää voinut mennä. Roosa (Druzkaya Alyi) ROP ja serti. Ottolainen nappasi viimeisen sertinstä ja tuli Suomen muotovalioksi:) Otto oli VSP. Hurjan paljon onnea ja isot kiitokset Pialle!
Paikalla oli myös Helka (Druzkaya Charodeyka) ensimmäisessä näyttelyssään. Tuomari antoi EH:n ihan hyvällä arvostelulla. Rokotti hieman pehmeästä turkista ja liikkeistä.
Kuten kuvasta näkyy, Helka iski kesken ringin juoksemisen liinat kiinni:) Ei lähtenyt edes nakin palasella liikkeelle. Eipä sitten auttanut muu, kun vetää tyttö taas liikkeelle. Siitä sitten lähtikin sellaisella ryydloikkahypyllä taas juoksemaan mukana kiltisti. Kiitos Teija ja TP!
Keli oli aivan järkyttävä. Voisi jo kuvitella eläinrääkkäykseksi! Laura asuu muutaman kilometrin päässä näyttelypaikasta ja hän kertoi, että heillä lämpötila varjossa oli 30 +. Eipä mikään ihme, että tuntui siltä, että taju lähtee. Roosa läähätti ja oli tosi voipuneen oloinen. Vaikka kuinka yritti juottaa ja pitää varjossa, olo ei tuntunut helpottavan. Ryhmäkehän jälkeen laitoin vettä letkusta niskaan ja kastelin koko turkin. Josko sitten vähän helpotti!
Paikalla oli myös Helka (Druzkaya Charodeyka) ensimmäisessä näyttelyssään. Tuomari antoi EH:n ihan hyvällä arvostelulla. Rokotti hieman pehmeästä turkista ja liikkeistä.
Kuten kuvasta näkyy, Helka iski kesken ringin juoksemisen liinat kiinni:) Ei lähtenyt edes nakin palasella liikkeelle. Eipä sitten auttanut muu, kun vetää tyttö taas liikkeelle. Siitä sitten lähtikin sellaisella ryydloikkahypyllä taas juoksemaan mukana kiltisti. Kiitos Teija ja TP!
Keli oli aivan järkyttävä. Voisi jo kuvitella eläinrääkkäykseksi! Laura asuu muutaman kilometrin päässä näyttelypaikasta ja hän kertoi, että heillä lämpötila varjossa oli 30 +. Eipä mikään ihme, että tuntui siltä, että taju lähtee. Roosa läähätti ja oli tosi voipuneen oloinen. Vaikka kuinka yritti juottaa ja pitää varjossa, olo ei tuntunut helpottavan. Ryhmäkehän jälkeen laitoin vettä letkusta niskaan ja kastelin koko turkin. Josko sitten vähän helpotti!
Edelleen niitä viileämpiä ilmoja odotellen!
Ensi lauantaina sitten tavataankin isommalla poppoolla! Toivottavasti lämpötila laskisi sellaisen kymmenen astetta, vähintään. Aurinko saisi kanssa pysyä poissa!
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Kotia vailla
Kasvattini C-pentueesta, s. 18.7.2009, etsii kotia. "Sara" palautui minulle perheessä tapahtuneiden olosuhteiden muutosten pakosta.
Sara on iloinen ja reipas tyttö. Se on ollut tähän saakka terve. Tytöllä on rokotukset kunnossa. Sara on rekisteröity ja sirutettu. Lonkkakuviin ollaan mahdollisuuksien mukaan menossa, kun tulee vuosi ikää eli parin viikon sisällä.
Sara on keskikokoinen narttu. Varsinkin, kun vertaa omiin tyttöihin:) Nuo kun ovat sitten sieltä suurimmasta päästä.
Yritän saada otettua Sarasta kunnollisia kuvia. Kuvia on kyllä otettu jo melkoinen määrä, mutta julkaisukelpoisia ei ole. Sara on ehtiväinen neiti, joten kuvat ovatkin sitten sen näköisiä:)
Annan mielelläni lisätietoja. Yhteystiedot ja lisätietoja Sarasta löytyy täältä. Tervetuloa tutustumaan!
Sara on iloinen ja reipas tyttö. Se on ollut tähän saakka terve. Tytöllä on rokotukset kunnossa. Sara on rekisteröity ja sirutettu. Lonkkakuviin ollaan mahdollisuuksien mukaan menossa, kun tulee vuosi ikää eli parin viikon sisällä.
Sara on keskikokoinen narttu. Varsinkin, kun vertaa omiin tyttöihin:) Nuo kun ovat sitten sieltä suurimmasta päästä.
Yritän saada otettua Sarasta kunnollisia kuvia. Kuvia on kyllä otettu jo melkoinen määrä, mutta julkaisukelpoisia ei ole. Sara on ehtiväinen neiti, joten kuvat ovatkin sitten sen näköisiä:)
Annan mielelläni lisätietoja. Yhteystiedot ja lisätietoja Sarasta löytyy täältä. Tervetuloa tutustumaan!
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Näytelmiä
Huh, hellettä! Ei pitäisi valittaa lämpimästä ilmasta, mutta liika on aina liikaa. Ainakin minulle!
Tämä viikonloppu onkin ollut aikamoista hässäkkää. Hoitolassa on joka kämpässä asukkaita, joten työtä riittää. Pidemmät lenkit onkin jäänyt iltaan. Turha kiusata koiria kuumassa paahteessa, ehtiihän sitä illallakin pitkälle kävelylle, kun valoakin vielä riittää.
Otto ja Ali kera Pian ja Johanna visiteerasivat trimmaussession merkeissä. Laiteltiin Ottoa näyttelykuosiin. Alla onkin sitten kuva, kuinka nuo aikaa keskenään kuluttivat:) Montakohan koiraa mahtaa kuvassa olla?
Otto ERI ja AVK1, PU3. Onnittelut ROP-koiralle Ossille ja serti-Borikselle! Sekä Roosan että Oton arvostelut olivat oikein hyvät.
Otto visiteerasi vielä Porin KV-näyttelyssä. Siellä oli tuomarina rouva Kärdi Eestistä(?). Hän on tunnetusti tosi tiukka tuomari. Otto sai häneltä EH:n. Arvostelu oli kyllä ihan loistava, mutta sijoituksen ilmeisesti tiputti se, että tuomari olisi toivonut pidemmän kaulan ja reilummasti polvikulmaa. Makuasioita:) Aiemmissa arvosteluissa kumpaakaan ei ole mainittu. Tosin Oton pää ilmeisesti kasvoi yön aikana. Lauantaina se oli pieni kokoon nähden ja tänään sitten hyvä, leveä pää:)
Onnittelut Porissa menestyneille, Nitalle ja Ossille kotijoukkoineen!
Forssan näyttelypaikka oli kyllä ihan huippu! Olin jo valmiiksi asennoitunut siihen, että kuumuus on meikäläiselle kuolemaksi. Mutta ei:) Aivan mahtava, hoidettu, valtava nurmikenttä ja isoja, kuulemma yli 200 vuotta vanhoja lehmuksia varjostamassa. Varjoisia paikkoja ei tarvinnut etsiä, niitä oli tarjolla ihan yllin kyllin jokaiselle. Oli tilaa ja avaruutta. Meidän kehä oli kokonaan varjossa:) Tuonne lähtee hyvillä mielin toisenkin kerran.
Roosa ja handleri. Ei ole mitään hajua, mikä naurattaa!
Otto ja Pia meidän pihamaalla
Parivaljakko Forssassa
Ensi viikonloppuna ryhmä rämä lähtee Karjaalle. Olen menossa jo aamusta talkoilemaan. Inkoon koirakerho on yksi näyttelyjärjestäjistä.
Tämä viikonloppu onkin ollut aikamoista hässäkkää. Hoitolassa on joka kämpässä asukkaita, joten työtä riittää. Pidemmät lenkit onkin jäänyt iltaan. Turha kiusata koiria kuumassa paahteessa, ehtiihän sitä illallakin pitkälle kävelylle, kun valoakin vielä riittää.
Otto ja Ali kera Pian ja Johanna visiteerasivat trimmaussession merkeissä. Laiteltiin Ottoa näyttelykuosiin. Alla onkin sitten kuva, kuinka nuo aikaa keskenään kuluttivat:) Montakohan koiraa mahtaa kuvassa olla?
Otto ERI ja AVK1, PU3. Onnittelut ROP-koiralle Ossille ja serti-Borikselle! Sekä Roosan että Oton arvostelut olivat oikein hyvät.
Otto visiteerasi vielä Porin KV-näyttelyssä. Siellä oli tuomarina rouva Kärdi Eestistä(?). Hän on tunnetusti tosi tiukka tuomari. Otto sai häneltä EH:n. Arvostelu oli kyllä ihan loistava, mutta sijoituksen ilmeisesti tiputti se, että tuomari olisi toivonut pidemmän kaulan ja reilummasti polvikulmaa. Makuasioita:) Aiemmissa arvosteluissa kumpaakaan ei ole mainittu. Tosin Oton pää ilmeisesti kasvoi yön aikana. Lauantaina se oli pieni kokoon nähden ja tänään sitten hyvä, leveä pää:)
Onnittelut Porissa menestyneille, Nitalle ja Ossille kotijoukkoineen!
Forssan näyttelypaikka oli kyllä ihan huippu! Olin jo valmiiksi asennoitunut siihen, että kuumuus on meikäläiselle kuolemaksi. Mutta ei:) Aivan mahtava, hoidettu, valtava nurmikenttä ja isoja, kuulemma yli 200 vuotta vanhoja lehmuksia varjostamassa. Varjoisia paikkoja ei tarvinnut etsiä, niitä oli tarjolla ihan yllin kyllin jokaiselle. Oli tilaa ja avaruutta. Meidän kehä oli kokonaan varjossa:) Tuonne lähtee hyvillä mielin toisenkin kerran.
Kuvassa Otto ja Roosa. Huomaa kyllä, ettei voisi vähempää kiinnostaa:)
Roosa ja handleri. Ei ole mitään hajua, mikä naurattaa!
Otto ja Pia meidän pihamaalla
Parivaljakko Forssassa
Ensi viikonloppuna ryhmä rämä lähtee Karjaalle. Olen menossa jo aamusta talkoilemaan. Inkoon koirakerho on yksi näyttelyjärjestäjistä.Sitten muistutan vielä kesäpäivästä. Paikka on Hämeenlinnan Kennelkerhon maja, Kennelhovi, joka sijaitsee Rengon kunnassa Suvipielisen rannassa n. 10 kilometriä Hämeenlinnasta. Kartta, joka ei ole häävi, mutta jotain kuitenkin. Mukavasti on porukkaa tulossa!
Zornoi-foorumilla on asiasta keskustelua Yleistä -otsikon alla. Te, jotka olette paikalle tulossa, käykäähän kurkkaamassa. Siellä voi myös kertoa, jos on jotain erityistoiveita, mitä haluaisitte tältä kesäpäivältä. Kertoilemme siellä myös, mitä tuleman pitää:)
Viileämpiä ilmoja odotellen:)
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Pulinaa
Unohtuipa tietysti kirjoitella siitä kesäpäivästä, joka on siis heinäkuun17. päivä. Käykäähän täällä kurkkaamassa tietoja. Syömme nyyttäriperiaattella ja Kirsti on laatinut tuonne listaa, josta kukin voi käydä valikoimassa tuomisensa. Keskustelupalsta vaatii rekisteröitymisen. Jos se on ylivoimaista, minulle voi myös ilmoittaa, niin käyn sitten "kertomassa" tuolla palstalla, mitä kukakin tuo tullessaan. Päivästä tulee varmasti mukava!
Täällä metsässä eläessä täytyy tottua lähes kaikenlaisiin elukoihin. Mutta eräs aamupäivä oli ikimuistoinen!
Meillä kuuden hengen perheessä noita menopelejä pienessä tuulikaapissa riittää. Ajattelin sitten eräänä päivänä vähän raivata ylimääräisiä kaappiin ja roskikseen. Siinä kenkiä siirrellessäni huomasin, että kenkien alla oli sellainen poikien kumikäärme.
Sen ihmeempiä ajattelematta jatkoin kenkien karsimista. Mutta jostain syystä tuntui, että syrjäsilmällä huomasin jotain liikettä. Käännyin katsomaan, ei mitään. Sama toistui vielä toisen ja kolmannen kerran. Sitten jäin katselemaan sitä kärmestä. Jumankekka, se luikertelee!!
En sentään noita matelijoita kummemmin säikähdä, joten tein tilannekatsauksen. Jep, rantakäärme, äkkiä ovi sisälle kiinni ja miettimään, että miten sen saisi pihalle. Käteen en sentään otusta hirvinnyt ottaa. Kärmes oli lähellä ulko-ovea, joten fiksuna ajattelin hätistää sen ovesta ulos.
Mutta tämä kärmes oli minua ovelampi. Se keksi kiivetä komeron sokkelia pitkin ylös ja menikin sitten kaapin alle. Ou nou!
Meidän pitikin sitten lähteä poikien kanssa liikkeelle, joten jätin (silläkin uhalla, että Kira on takaisin tullessani ulkoiluttamassa itseään) ulko-oven auki. Josko käärme-rukka osaisi ulos. Kissat telkesin sisälle, etteivät ne tapa käärmettä.
Tultiin kotiin ja pyysin Mikkoa irrottamaan lattialistat ja sen sokkelin laudan, jotta päästetään käärme pois vankilastaan. Yllätys, yllätys! Kärmes oli poissa! Ehkä se olikin sitten niin fiksu, että hulinan loputtua luikersi samaa tietä takaisin ja ulos. Sen koomin ei ole käärmettä näkynyt.
No, poikien kommentit. Leevi 11 v ja Markus 12 v totesivat minulle, että "Äiti hei, luuletko toisaan, että MEILLÄ on jotain kumikäärmeitä". Ööh, mielestäni olen nähnyt kaiken maailman kumiötököitä meillä vaikka kuinka paljon.
Mikko 16 v. "Äiti, en usko, että täällä on mitään käärmettä ollut. Ihan turhaan piti tehdä työtä ja irrottaa KAKSI listaa seinästä ja laittaa ne takaisin."
Onneksi sentään Markus ja Leevi "pelastivat" ädin oletettavalta sekopäisyydeltä. Tullessaan kotiin, pojat ensimmäisenä kysyivät, että vieläkö se käärme on tuolla alla. He kun (onneksi) näkivät sen sinne luikertelevan.
Onhan meillä joitain hiirenraatoja ollut terassilla. Kissat ovat tehneet tehtävänsä! Niin, pari pääskystä päätti lentää sisälle taloon! Isuin sohvalla ja yht'äkkiä kaksi pääskystä lenteli olohuonessa. Muuten ei ollut hätää, mutta nuo perkuleen kissat olivat heti valmiina hyökkäykseen. Ensin piti ottaa kissat kiinni ja vasta sitten miettiä, kuinka saadaan linnut takaisin pihalle.
Herätimme viikonloppuna pojat yöllä katsomaan kiiltomatoja. Niitä on meidän pihapiirissä aika paljon. On ne vaan hienoja, ihan kuin jotkut led-lamput palaisivat tuolla hämärässä.
Tällaista täällä maalla, ei ehdi pitkästymään:)
Täällä metsässä eläessä täytyy tottua lähes kaikenlaisiin elukoihin. Mutta eräs aamupäivä oli ikimuistoinen!
Meillä kuuden hengen perheessä noita menopelejä pienessä tuulikaapissa riittää. Ajattelin sitten eräänä päivänä vähän raivata ylimääräisiä kaappiin ja roskikseen. Siinä kenkiä siirrellessäni huomasin, että kenkien alla oli sellainen poikien kumikäärme.
Sen ihmeempiä ajattelematta jatkoin kenkien karsimista. Mutta jostain syystä tuntui, että syrjäsilmällä huomasin jotain liikettä. Käännyin katsomaan, ei mitään. Sama toistui vielä toisen ja kolmannen kerran. Sitten jäin katselemaan sitä kärmestä. Jumankekka, se luikertelee!!
En sentään noita matelijoita kummemmin säikähdä, joten tein tilannekatsauksen. Jep, rantakäärme, äkkiä ovi sisälle kiinni ja miettimään, että miten sen saisi pihalle. Käteen en sentään otusta hirvinnyt ottaa. Kärmes oli lähellä ulko-ovea, joten fiksuna ajattelin hätistää sen ovesta ulos.
Mutta tämä kärmes oli minua ovelampi. Se keksi kiivetä komeron sokkelia pitkin ylös ja menikin sitten kaapin alle. Ou nou!
Meidän pitikin sitten lähteä poikien kanssa liikkeelle, joten jätin (silläkin uhalla, että Kira on takaisin tullessani ulkoiluttamassa itseään) ulko-oven auki. Josko käärme-rukka osaisi ulos. Kissat telkesin sisälle, etteivät ne tapa käärmettä.
Tultiin kotiin ja pyysin Mikkoa irrottamaan lattialistat ja sen sokkelin laudan, jotta päästetään käärme pois vankilastaan. Yllätys, yllätys! Kärmes oli poissa! Ehkä se olikin sitten niin fiksu, että hulinan loputtua luikersi samaa tietä takaisin ja ulos. Sen koomin ei ole käärmettä näkynyt.
No, poikien kommentit. Leevi 11 v ja Markus 12 v totesivat minulle, että "Äiti hei, luuletko toisaan, että MEILLÄ on jotain kumikäärmeitä". Ööh, mielestäni olen nähnyt kaiken maailman kumiötököitä meillä vaikka kuinka paljon.
Mikko 16 v. "Äiti, en usko, että täällä on mitään käärmettä ollut. Ihan turhaan piti tehdä työtä ja irrottaa KAKSI listaa seinästä ja laittaa ne takaisin."
Onneksi sentään Markus ja Leevi "pelastivat" ädin oletettavalta sekopäisyydeltä. Tullessaan kotiin, pojat ensimmäisenä kysyivät, että vieläkö se käärme on tuolla alla. He kun (onneksi) näkivät sen sinne luikertelevan.
Onhan meillä joitain hiirenraatoja ollut terassilla. Kissat ovat tehneet tehtävänsä! Niin, pari pääskystä päätti lentää sisälle taloon! Isuin sohvalla ja yht'äkkiä kaksi pääskystä lenteli olohuonessa. Muuten ei ollut hätää, mutta nuo perkuleen kissat olivat heti valmiina hyökkäykseen. Ensin piti ottaa kissat kiinni ja vasta sitten miettiä, kuinka saadaan linnut takaisin pihalle.
Herätimme viikonloppuna pojat yöllä katsomaan kiiltomatoja. Niitä on meidän pihapiirissä aika paljon. On ne vaan hienoja, ihan kuin jotkut led-lamput palaisivat tuolla hämärässä.
Tällaista täällä maalla, ei ehdi pitkästymään:)
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Kesä ja töitä
Meillä on vietetty leppoisia kesäpäiviä. Tosin ei voi valittaa ainakaan, että olisi ollut hellettä. Toisaalta ihan kiva, pystyy sentään olemaan ulkona:)
Piun kanssa ollaan käyty kerran viikossa pentukoulussa. Nyt alkaa tyttö pikkuhiljaa tajuta, että voi sitä liikkua ja touhuta ilman muuta laumaa. Olemme myös käyneet autoilemassa ja kävelyllä Inkoo cityssä. Tosin siellä harvakseltaan liikkuu muita päiväaikaan. Toisaalta, onhan se ihan kiva, että tuo kulkee rauhallisesti eikä sinkoile sinne tänne. Saa nähdä, kuinka kauan:)
Oltiin Kiran kanssa myös pitkästä aikaa pk-tottistelemassa. Ihan positiivisella mielellä jatketaan harjoituksia. Se on vaan kurja juttu, että asiakkaat "häiritsevät" näitä treenikuvioita. On oltava tonteilla, kun karvakorvat tulevat hoitoon:)
Inkoossa oli jokin aika sitten BH-koe. Olin katselemassa ja taas alkaa iskeä kipinää, josko sittenkin... Onnea vielä Pia ja Rudi! Se meni upeasti! Canidaen koe oli hienosti järjestetty:) Kenttä oli hyvässä kunnossa eikä koirakoille ollut mitään ylimääräisiä häiriöitä. Keli oli tosi lämmin, mutta hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat auringon paahteessa mennä.
Heinäkuun viikonloput ovatkin sitten buukattuja koirakarkeloihin. Ollaan menossa Roosan ja Ottolaisen kanssa pariin näyttelyyn. Sokerina pohjalla on sitten puuhapäivä Hämeenlinnassa. Oikein mukavasti on Druzkaya-koiria omistajineen ilmoittautunut mukaan. Ihana nähdä osaa koirista ja omistajista pitkästä aikaa. Osa taas visiteeraa säännöllisen epäsäännöllisesti täällä metsässä.
Otto on toipunut hienosti ristarileikkauksesta ja palaa näyttelykehään. Saapa nähdä, josko saataisiin poitsulle muotovalion arvo tänä kesänä. Jos ei tärppää, niin jatketaan harjoituksia.
Työrintamalla pitää kiirettä. Ihmiset reissaavat lomillaan ja karvakorvat tulevat tänne lomailemaan. Ihan kiva, että asiakkaita nyt taas on enemmän. Onhan tämä vähän sellaista kausiluontoista hommaa. Loma-ajat on kiireistä aikaa:)
Onneksi sentään nyt on pitkälle iltaan tai oikeastaan yöhön valoisaa. Tuntuu, että saa vuorokauteen monta tuntia lisää aikaa. Minusta tulee kesällä varsinainen yöeläjä:)
Laitetaan loppuun sitten muutama kuva Nalasta. Hän on joka paikassa mukana touhuamassa:) Kira katselee, jotta mitähän tuo pikkukissi nyt on saanut päähänsä.. Kaikki ohuet johdot on Nalan mielestä ihan huippuja. Niitä voi tassuttaa tai pureskella.
Nala on myös mielellään ulkona, mutta ei yleensä lähde pihasta pidemmälle. Muutaman kerran on juossut puuhun, kun koirat lähtevät perään.
Luulen kyllä, että nuo kissat tekevät ihan tahallaan koirille kiusaa. Koirat antavat kissojen olla ihan kaikessa rauhassa, kun ne kävelevät, istuskelevat tai muuten vaan puuhastelevat. Yht'äkkiä kissa(t) ottavat kauhean spurtin juosten koirien naaman edestä. No, tietysti nuo pöhelöt lähtevät perään ja kissat sinkoavat puuhun.
Tällä tyylillä pääsee sisälle:)
Piun kanssa ollaan käyty kerran viikossa pentukoulussa. Nyt alkaa tyttö pikkuhiljaa tajuta, että voi sitä liikkua ja touhuta ilman muuta laumaa. Olemme myös käyneet autoilemassa ja kävelyllä Inkoo cityssä. Tosin siellä harvakseltaan liikkuu muita päiväaikaan. Toisaalta, onhan se ihan kiva, että tuo kulkee rauhallisesti eikä sinkoile sinne tänne. Saa nähdä, kuinka kauan:)
Oltiin Kiran kanssa myös pitkästä aikaa pk-tottistelemassa. Ihan positiivisella mielellä jatketaan harjoituksia. Se on vaan kurja juttu, että asiakkaat "häiritsevät" näitä treenikuvioita. On oltava tonteilla, kun karvakorvat tulevat hoitoon:)
Inkoossa oli jokin aika sitten BH-koe. Olin katselemassa ja taas alkaa iskeä kipinää, josko sittenkin... Onnea vielä Pia ja Rudi! Se meni upeasti! Canidaen koe oli hienosti järjestetty:) Kenttä oli hyvässä kunnossa eikä koirakoille ollut mitään ylimääräisiä häiriöitä. Keli oli tosi lämmin, mutta hyvin koirat ja ohjaajat jaksoivat auringon paahteessa mennä.
Heinäkuun viikonloput ovatkin sitten buukattuja koirakarkeloihin. Ollaan menossa Roosan ja Ottolaisen kanssa pariin näyttelyyn. Sokerina pohjalla on sitten puuhapäivä Hämeenlinnassa. Oikein mukavasti on Druzkaya-koiria omistajineen ilmoittautunut mukaan. Ihana nähdä osaa koirista ja omistajista pitkästä aikaa. Osa taas visiteeraa säännöllisen epäsäännöllisesti täällä metsässä.
Otto on toipunut hienosti ristarileikkauksesta ja palaa näyttelykehään. Saapa nähdä, josko saataisiin poitsulle muotovalion arvo tänä kesänä. Jos ei tärppää, niin jatketaan harjoituksia.
Työrintamalla pitää kiirettä. Ihmiset reissaavat lomillaan ja karvakorvat tulevat tänne lomailemaan. Ihan kiva, että asiakkaita nyt taas on enemmän. Onhan tämä vähän sellaista kausiluontoista hommaa. Loma-ajat on kiireistä aikaa:)
Onneksi sentään nyt on pitkälle iltaan tai oikeastaan yöhön valoisaa. Tuntuu, että saa vuorokauteen monta tuntia lisää aikaa. Minusta tulee kesällä varsinainen yöeläjä:)
Laitetaan loppuun sitten muutama kuva Nalasta. Hän on joka paikassa mukana touhuamassa:) Kira katselee, jotta mitähän tuo pikkukissi nyt on saanut päähänsä.. Kaikki ohuet johdot on Nalan mielestä ihan huippuja. Niitä voi tassuttaa tai pureskella.
Nala on myös mielellään ulkona, mutta ei yleensä lähde pihasta pidemmälle. Muutaman kerran on juossut puuhun, kun koirat lähtevät perään.
Luulen kyllä, että nuo kissat tekevät ihan tahallaan koirille kiusaa. Koirat antavat kissojen olla ihan kaikessa rauhassa, kun ne kävelevät, istuskelevat tai muuten vaan puuhastelevat. Yht'äkkiä kissa(t) ottavat kauhean spurtin juosten koirien naaman edestä. No, tietysti nuo pöhelöt lähtevät perään ja kissat sinkoavat puuhun.
Tällä tyylillä pääsee sisälle:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)